Aihearkisto: Valmennus

Kiinalainen juttu

Ma Strength

Tulin täydellisesti huijatuksi. Aloitetaanpa alusta, eli osallistuin Espoossa CF salilla 16 -17.9.2023 järjestettyyn MA Strength viikonloppuseminaariin jota mainostettiin kiinalaisena painonnostosysteeminä ja joka osoittautui pseudotieteellisellä tuuballa höystetyksi Manuel Buitrago nimisen kaverin itse kyhäämäksi selfmade showksi.

Kerrataanpa ensin vähän taustaa, eli MA Strength on aikoinaan kiinalaisen Jiangping Ma:n osaamisen ja kontaktien ympärille rakennettu brändi jonka siivellä Manuel on päässyt käymään kiinalaisissa harjoituskeskuksissa. Herrojen tiet erosivat ja Manuel sai koko brändin haltuunsa. Heppu mainostaa olevansa author sinänsä ihan hyvässä kirjassa ’Chinese weighlifting, Technical Mastery and Training’, mutta todellisuus on että kirjan on kirjoittanut Jianping Ma ja Manuel on ollut lähinnä järjestelemässä taustalla asioita.

No entäpä itse seminaari? Tiesin siis jo etukäteen MA Strength brändin taustoista koska luonnollisesti olen seurannut Jianping MA:ta jo vuosia ja kiinnitin huomiota kun Jianping aikoinaan ilmoitti ettei ole enää missään tekemisissä MA Strength nimisen brändin kanssa. Tästä huolimatta saavuin toiveikkaana paikalle luullessani että sieltä saisi edes hitusen tietoa kiinalaisten harjoittelusta, miten väärässä sitä voikaan olla.

Heti ensimmäisenä ihmettelin seminaarin aikatauluja, eli mitään muuta etukäteistietoa ei ollut kuin 9 – 17, homma siis haiskahti jo heti kärkeen oudon epämääräisesti suunnitellulta, mutta sinne siis.

Leveän perän teoria

Lauantai alkoi teorialla jossa alkuun oltiin vielä ihan normaaleissa ja järkevissä puitteissa, mutta sitten alkoi jo ensimmäiset outoudet nousta esiin. Manuel alkoi selittämään miten eri kehontyypit määrittää yksilön painonnosto ominaisuuksia, eli leveä perä = hyvä liikkumaan alaspäin, leveät hartiat = hyvä liikkumaan ylös jne. Tuossa kohtaa alkoi kökkötuuletin jo väpättämään ja sanoinkin ääneen että normaalisti painonnostossa ominaisuuksia voi yksinkertaisesti testata esim. vauhdittomalla pituushypyllä ja tuloksia verrata nostamiseen. Manuel kuittasi huomiot yksinkertaisesti että hänen systeeminsä on helppo ja yksinkertainen. Teoriaosuuden perään, josta suurin osa oli juuri tuota kehotyyppien ihmettelyä, Manuel ilmoitti että nyt voi ottaa 10min alkulämmöt, itselleni ei 10min enää riitä saamaan nivelet nostokuntoon mutta menköön ajattelin.

This is the Way

Alkulämmön perään ei aloitettukaan nostamista tai mitään muutakaan, vaan alkoikin Manuelin tunnin mittainen monologi jossa risteili epämääräisiä lähtöasento asioita sekaisin erilaisien perustelemattomien väittämien kanssa, viikonloppuna tulikin tutuksi Manuelin perustelu kaikkeen ’This is the Way’. Tuntia myöhemmin näytti jälleen siltä että kohta jotain ehkä tehtäisiinkin ja aloitin lämmittelyt hissukseen uudelleen. Muutama tempauksen maastairroitus tehtiinkin kunnes Manuel aloitti jälleen puolentoista tunnin esitelmän hengittämisestä perustelleen asiaansa epämääräisillä lapaliike viittauksilla. Tämän vaiheen huipentuma oli se miten jokainen vuorollaan kävi Manuelin luona hengittämässä sisään ja ulos ja ympyrässä innokkaat CF harrastajat ihmettelivät miten t- paidan rypyt oikeni kun hengittää sisään ja palasi kun hengittää ulos.

Yhtenä sinänsä koomisena yksityiskohtana Manuelia alkoi suunnattomasti ärsyttämään kun en suostunut hänen esittämäänsä temapauksen lähtöasentoon missä laskeudutaan ylhäältä suoraan alaspäin ja tartutaan tankoon kiinni. Tätä tekniikkaa näkee usein voimanostajilla maastavedossa, heillä kuitenkin useammin niin ettei tankoon tartuta kerralla molemmilla käsillä, vaan yksi käsi kerrallaan. Sanoin Manuelille että olen tyytyväinen omaan lähtöasentooni, tai oikeammin siihen miten siihen tulen ja en aio vaihtaa sitä, mihin Manuel ärsyyntyneenä tokaisi että ’well, if you are satisfied with your snatch’. Sama kaveri oli aiemmin aamulla todennut että kiinalaisien välillä on eroja tekniikassa (no shit Scherlock), mutta nyt oltiin jo ’it’s my way or the highway’ asenteella liikkeellä.

Water flow

Tätä hengittely teoriaa Manuel tehosti puristelemalla ja hölskyttämällä vesipulloa selittäen ’water flow’ teoriaa jonka perään katsottiin Insta klippi missä nostajan selkäläskit hölskyivät hänen tuodessa tankoa alaspäin, ’This is the Way’ kuului jälleen pisteenä teorian päälle kun Manuel ensin selitti miten lihakset sisältää vettä ja tuossa lihan värinässä se veden liike näkyy. Kun olin enää viimeisenä t paita ryhmästä jäljellä totesin Manuelille että ’you can pass me, I got the point, move on’ ja aloitin lämmittelyn jälleen uudelleen kun näytti siltä että kohta ehkä taas tehdään jotain.

Instagram

Seuraavana oli vuorossa tempauksen maastaveto ja korkeaveto, joista varsinkin jälkimmäinen sivuutettiin suhteellisen nopeasti mitenkään perustelematta millaisilla kuormituksilla, sarjoilla yms. liikettä kannattaa tehdä. Sen sijaan Manuel näytti Insta klippiä kiinalaisten ’Panda Pull’ liikkeestä selittäen miten tuo on tärkeä liike. Tuo Insta klippi oli siis tässä vaiheessa ainoa kontaktipinta kiinalaiseen painonnostosysteemiin ja huvittavana yksityiskohtana että koko Panda Pull liikettä ei edes tehty tai sen tekniikkaa selitetty mitenkään.

Lantiopotkua ei ole

Manuelin mukaan mitään lantiopotkua ei ole, vaan tanko vain tuodaan lantiolle pitkällä tempaus mavella, Manuel demonstroi moneen otteeseen että lantiopotku vain heittää tangon eteenpäin. Samaan hengenvetoon hän tuomitsi myös hiukan taaksepäin suuntautuvan vedon missä nostaja hyppää hiukan taaksepäin perustelemalla asian niin että tangon liikerata on pidempi. Polvien ohitukseen, joka sentään on painonnoston Grand Old Man Jaakko Kailajärven sanoin tempausvedon vaikein vaihe, Manuel ei kommentoinut mitään. Ainoa asia mikä sai hetken huomiota oli ojennus päkiöille vedon loppuvaiheessa, mutta esim. epäkkkäistä ei puhuttu mitään, luultavasti sen vuoksi että miehen teorian mukaan epäkkäille ei edes kohauteta, kuten hän seuraavana päivänä rinnallevedon kohdalla selitti ja lähes kaiken hoitaa hänen oppiensa mukainen hengitys.

Kantapäät kopisee

Lounaan jälkeen siirryttiin voimatempaus liikkeeseen josta Manuelilla oli täysin oma versionsa missä olennaista oli kantapäiden kopauttaminen lattiaan käsien ojennuksen perään. Tästä sitten siirryttiinkin sulavasti harjoittelemaan tahdissa miten tankoa tuodaan noston jälkeen alas lantiolle juuri kantapäitä kopauttaen ja vieläpä erityisesti niin että se tapahtui yhtäaikaa rivissä ja tahdissa. Tähän rivissä tahdissa kantapäiden kopsautteluun käytettiin enemmän aikaa kuin varsinaiseen voimatempaus liikkeeseen.

Seuraavana olikin sitten raakatempaus jossa jälleen suurin osa harjoittelusta käytettiin kantapäiden rytmikkääseen kopsutteluun rivissä ja tahdissa tankoa alas laskiessa, Manuel innokkaasti selitti ja demonstroi miten kantapäistä pitää kuulua ’tap, tap tap’ ja tätä myös innokkaasti harjoiteltiin.

Menet vain syvemmälle

Launtain viimeisenä ohjelmanumerona oli koko tempaus, siis kello oli jo 20 vailla viisi iltapäivällä, eli tärkein ja vaativin osa viimeisenä kun paikat on mahdollisimman jäähtyneet ja energiatasot alhaalla. Ironista koko kuviossa oli että varsinaista kyykkytempausta tehtiin tasan kaksi kolmen toiston nostosarjaa, eli näihin kantapäiden kopsutteluihin ja t paidan ryppyihin käytettiin monin verroin enemmän aikaa ja vaivaa. CF porukalla oli heille tyypilliseen tapaan vaikeuksia saada tempaus käännettyä aivan pohjakyykkyyn ja siihen Manuskan ainoa ohje ja korjaus oli että menet vain alemmaksi, jep sehän onkin helppoa, siitä vain toteuttamaan.

Ensimmäisen päivän jälkeen olin jo todennut että touhu on täyttä huuhaata ja Manuelilla ei ole minkäänlaista valmennuskokemusta tai osaamista, mutta ajattelin että käyn nyt kuitenkin katsomassa mitä seuraava päivä tuo tullessaan sillä varauksella että jos bullshit mittari tulee täyteen, häivyn paikalta.

Vasemman jalan teoria

Sunnuntai alkoi jälleen Manuelin teroria osuudella missä mentiinkin saman tien bullshitin syvään päähän, mies alkoi selittämään miten sisäelintein paikat kehossa määrittää että suurin osa saksaa vasen jalka eteen ja miten oikea jalka edessä olevat on jotenkin geneettisiä poikkeuksia. Tätä teoriaa kesti lähes tunnin ja Manuel demonstroi asiaansa pyytämällä esimerkkihenkilöitä eteen missä hän horjutteli heitä sivulta ja selitti väliin miten pyörähtäminen on helpompaa toiseen suuntaan. Kommentti joltakulta missä kerrottiin että oikea jalka edessä tuntui tukevammalta mies sivuutti täysin. Mutta eipä tässä vielä kaikki, saksi asennon tasapainoon päästessään Manuel laukoi ’faktaa’ miten saksin etujalan painopisteen tulee olla päkiällä, ei siis koko jalalla, vaan nimen omaan päkiällä samaan tapaan kuin takajalalla, nyt kantapää vain alempana.

Itseasiassa sama teoria painopisteestä aina päkiällä eli ’ball of foot’ toistui joka paikassa, eli esim. myös kaikissa vedoissa, työnnöissä ja maastairroituksissa. Riskistä painopisteen karkaamiseen tällä tavalla tehtynä Manuel ei puhunut mitään mikä ei sinänsä yllättänyt koska missään hänen neuvomassaan nostotavassa ei ollut mitään vaikeita paikkoja ’This is the Way’ kaikui salissa.

Ylileveä ote ja kyynerpäät

Teorian perään päästiinkin jälleen jumppaamaan tyyliin 5min tekemistä, tunti monologia. Aamupäivä oli jo pitkällä kun oli jälleen pitkät pätkät kopiseltu kantapäitä nimen omaan tankoa alas laskiessa, rivissä, yhtäaikaa, Manuelin huudellessa tahtia. Käsien asennon kohdalla rinnalla Manuel vetäisi jälleen esiin villin teorian lapojen asennon vaikutuksesta hengitykseen ja neuvoi kaikkia leventämään rinnallevedon käsiotetta lähes tangon merkkeihin saakka jotta ilma mahtuu ylärintaan. Samaan hengen vetoon mies painotti että riven käännössä kyynerpäitä ei tule viedä eteen, tätä hän demonstroi jälleen Insta klipillä missä paksun yläkehon omannut nostaja työnsi kyynerpäitä vain hiukan eteenpäin kääntäessään vedon. Yksi CF harrastaja oli tästä kovasti innoissaan ja sanoi että ’nythän tämä asento tuntuu niin paljon paremmalta ranteissa kun jättää kyynerpäät kokonaan kääntämättä’, eli ne osoittaa suoraan alaspäin.

Kakkosvetoa ei ole

Joku harrastelijoista sitten kysyi riven korkean vedon kohdalla että onko siellä ykkös- ja kakkos veto? Tähän Manuelin kanta oli jämäkän selkeä ’kakkos vetoa ei ole, on vain pitkä maastaveto ja tanko ikäänkuin itsestään nousee kun vesi virtaa oikein’. Tässä kohtaa itselläni alkoi kökkötuuletin väpättää niin pahasti että oli pakko avata suu ja herättää yleistä pahennusta CF porukassa sanomalla että kyllä siellä se kakkosveto on ja kysyin perään moniko paikallaolijoista oli koskaan treenannut oikeassa painonnostoseurassa? kaksi kättä nousi, molemmat tämän salin CF ohjaajia. Tästä alkoi sitten toisen CF ohjaajan puolelta Painonnostoliiton valmennuskoulutuksen arvostelu sanoen että valmentajat eri puolilla suomea opettaa eri tavalla ja että ei ole olemassa yhtenäistä linjaa ja miten tämä Manuelin systeemi tarjoaa sellaisen. Mitäpäs tuohon voi sanoa muutakuin että kyllä se valmennuskoulutus on olemassa ja että joo-o, valmentajissa on eroja. Ottipa eräs harrastaja asiaan vielä kantaa todeten että eihän ne suomalaiset nostajat edes pärjää kun ei ole edes maailmanamestareita, eli tarkoitti tällä että täytyyhän se virallinen valmennuskin olla huonoa tai ainakin huonompaa kuin tämä Manuelin.

Epäkkäille ei kohauteta

Epäkkäille kohautus nousi esiin jälleen jonkun CF harrastajan kysymyksestä. Manuel kiinnitti paljon huomiota siihen että hartiat ei saa liikkua ja varsinkin oli huonoa jos ne liikkuvat taaksepäin selityksenä tämä lapojen liike ja sen vaikutus hengitykseen. Sen sijaan siihen miksi epäkkäille ei kohauteta, eli että hartia liikkuu ylöspäin Manuel ei sanonut mitään, totesti vain että näin ei tapahdu ja ’Water Flows’.

Markkinointia väliin

Sopivassa välissä Manuel mainosti ’itse kirjoittamiaan’ kirjoja unohtaen sopivasti mainita Jianping Ma:n ja mainosti toki myös MA Strength level kakkosta, tämä kurssi kun oli level 1. Todettakoon tässä yhteydessä ettei herralla ole minkäänlaista valmennuskoulutusta miltään lajiliitolta missään.

Persona non grata

Tässä vaiheessa olinkin sitten jo Persona non grata ja itsellä yliannostus tuubaa, joten otin nostokengät jalasta päästäkseni poistumaan tauolla paikalta. Kellokin oli jo yli kaksitoista ja oletin tauon olevan lauantain tapaan kohta alkamassa. Väärin luultu, Manuel ei ollut tähänkaan saakka osoittanut mitään systematiikkaa missään, niinpä nytkin hän jatkoi vielä tunnin verran ennenkuin tauko alkoi, mistä tuo liiton valmennusta arvostellut CF ohjaaja antoi henkilökohtaista palautetta miten häntä hävetti puolestani kun yhtäkkiä lopetin treenaamisen. Kyllä se päätös siitä mitä nostan ja missä tilanteessa kuuluu yksin minulle eikä mikään ryhmäpaine yms. ole pointti tehdä yhtään mitään. Sitäpaitsi tässä vaiheessa oltiin jälleen vietetty yli tunti erilaisien villien teorioiden parissa paikat täysin jäähtyneenä, joten en enää edes viitsinyt lähteä polvia lämmittelemään, sitä kun joutuu tässä iässä tekemään aina ennen nostamista ja silläkin on rajansa montako kertaa saman päivän aikana näin voi tehdä.

Kun tauko vihdoin alkoi ja pääsin tekemään lähtöä pyysin tätä liiton virallista linjaa kritisoinutta CF ohjaajaa kysymään Manuelilta montako kilpanostajaa tällä on henkilökohtaisessa valmennuksessa tai edes on koskaan ollut sillä tarkoituksella että millä kokemuksen syvällä rintaäänellä tämä Manuel näitä oppejaan jakaa? CF ohjaaja vastasi että ei luultavasti yhtään ainoaa, mistä olen todellakin täysin samaa mieltä.

Painonnosto on turhaa

Urheilun saralta löytyy jos jonkinlaista ’asiantuntijaa’ vahvoine mielipiteineen. Keskustella toki pitää, sana on vapaa ja monenlaista mölinää mahtuu ilmaan. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun painonnoston hyödyttömyydestä ryhdytään esittämään akateemisia mielipiteitä, kuten vaikka tässä Lihastohtori Juha Hulmin blogissa todetaan:

”Vaikka painonnostoharjoittelulla voidaan saavuttaa selviä hyötyjä, sitä ei silti ole perusteltua sisällyttää joka urheilijan harjoitusohjelmaan. Ensinnäkin riittävän taitotason saavuttaminen vie pitkän aikaa ennen kuin varsinaista ominaisuusharjoittelua pystytään tekemään.”

Debatti eri harjoitusmuotojen hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä on yhtä vanhaa kuin urheilu itse. On toki itsestään selvää, että harjoitteluun on rajattu aika käytettävissä ja jos oma laji ei ole painonnosto, ei se automaattisesti sovellu kaikkien harjoitusohjelmaan.

Tuossa edellä Hulmin blogissa nostettiinkin jo esiin yleisin peruste hylätä painonnostoharjoittelu:

Nostoja joutuu opettelemaan ja kestää aikaa ennen kuin taitotaso on riittävä tehokkaaseen harjoitteluun, siis riittävästi rautaa tangossa.

Tämä pitää 100% paikkansa. Aivan vastaavalla logiikalla voidaan kyseenalaistaa myös vaikka telinevoimistelu, trampoliinihyppely, useimmat yleisurheilulajit, kamppailulajit, uinti jne. Aika monessa lajissa riittävä taitotaso tarvitaan tehokkaaseen harjoitteluun. On kestämätön peruste vaatia jonkin oheisharjoittelun poistamista vain siksi, että se vaatii taitoa.

Jatka lukemista Painonnosto on turhaa

Urheilijahaastattelu Kalle Nuuttila, yleisurheilu

Urheilijahaastatteluissamme on vuorossa yleisurheilija Kalle Nuuttila.  Kallella on monipuolinen urheilutausta ja lajiksi on tullut lopulta kymmenottelu.

Kerro itsestäsi ja urheilutaustastasi?
Olen 28-vuotias tuottaja ja kirja-alan sekatyömies. Oma urheilutaustani on tyypillinen pienen paikkakunnan tarina. Kun ikäluokat olivat liian pieniä pallopelien totisempaan harrastamiseen, lajivalikoima koostui lähinnä erilaisista yksilölajeista: hiihdosta, maastojuoksusta, suunnistuksesta ja yleisurheilusta. Kestävyyslajeille ominaisempi monotoninen puurtaminen ei ole allekirjoittaneeseen koskaan oikein iskenyt, ja yleisurheilun teknisempi orientaatio tuntui jo aikanaan luontevalta. Yleisurheilun parissa viihdyin yläasteelle asti, jolloin maltillisempaa vauhtia kasvaneen pojanrääpäleen mielenkiinto lopahti varhaiskypsiä korstoja vastaan kilpaillessa. Tässä kohtaa yleisurheilu jäi sivuun ja viikon juoksukilometrit tulivat lähinnä erilaisten pallojen perässä ravatessa aina tuonne 22 ikävuoteen saakka.

Iso osa omaa urheilemista on ollut iänikuinen kilpaileminen pikkuveljeni kanssa. Jatka lukemista Urheilijahaastattelu Kalle Nuuttila, yleisurheilu

Painonnoston hyödyt urheilussa

Punttipossujen päävalmentaja kävi puhumassa aiheesta “painonnoston hyödyt urheilussa” Helsinki Roosters -joukkueelle, joka on Suomen menestynein amerikkalaisen jalkapallon erikoisseura.

Painonnoston hyödyt urheilussa

  1. Tehollinen voimantuotto
    • Teho tarkoittaa mahdollisimman suurta voimaa mahdollisimman lyhyessä aikayksikössä. Tästä esimerkkinä kyky ponnistaa, vaihtaa liikesuuntaa tai juoksun kiihtyvyys
  1. Tasapaino ja asentokontrolli
    • Painonnosto on ainoa voimaharjoittelun muoto, missä rautaa hallitaan räjähtävän nopeissa liikkeissä koko kehoa kuormittaen
  1. Nopeus, kimmoisuus ja liikkuvuus
    • Painonnosto parantaa kehon elastisuutta, nopeutta ja kimmoisuutta
  1. Taito-ominaisuudet
    • Painonnosto yhdistää liikkeeen ja tasapainon hallinnan räjähtävän nopeaan teholliseen voimantuottoon
  1. Pikavoima
    • Painonnosto kuuluu kaikkien nopeus- ja voimalajien vakioharjoitteluun, esimerkiksi pikajuoksu, kuulantyöntö ja keihäänheitto
  1. Opittu taito mahdollistaa turvallisen ja tehokkaan harjoittelun
    • Painonnostoa ei pysty oppimaan turvallisesti ilman asiantuntevaa ohjausta, kerran opittu taito säilyy koko urheilu-uran ajan.

Lisätietoa Punttipossujen valmennuspalveluista

Menestystekijät

Tällä kertaa pohdin Rion Olympialaisten jälkitunnelmissa hiukan huippu-urheilua ja sen ominaisuuksia.

Asiantuntijat ja osaajat

Nyrkkeilyvalmentaja Pekka Mäki totesi HS haastattelussa 4.9.2016 ”asiantuntijan on helppo sanoa miten urheilijan pitäisi toimia. Heitä löytyy katsomoistakin runsaasti”. Mäen mukaan ”osaajat erottuvat asiantuntijoista siinä, että he pystyvät opettamaan urheilijan toimimaan halutulla tavalla”. Osaajia Mäki sanoo olevan valmennuksen parissa niukasti. Eräs ’asiantuntija’ tässä taannoin kisahallilla kertoi minulle aivan tosissaan miten hän ymmärtää painonnostosta todella paljon, koska on katsellut niin paljon nostovideoita YouTubesta. Eräs toinen puolestaan valmensi kisahallissa nuorille urheilijoille painonnostotekniikkaa ilman minkäänlaista, edes alkeellista käsitystä nostamisesta. Valitettavan usein näkee näitä valmentajaneropatteja opettavan juuri junioreita. Nettilegenda Klokov totesi minulle kurssillaan ettei tekniikallani ole enää väliä kun olen jo niin vanha. Oltiin maksettu herran seminaarista kuusisataa euroa. No eipä ollut kummoinen seminaari muutenkaan, tietoa herralla oli kyllä valtavasti, muttei edes alkeellista kykyä tai tahtoa valmennukseen, Klonkku oli vain keräämässä rahat pois tyhmiltä.

Jatka lukemista Menestystekijät

Kamppailu-urheilijan voimaharjoittelu

Tällä kertaa artikkelissa käsitellään kamppailu-urheilua ja syyllistyn samalla vähän historian muisteloihin. Tällä kertaa rönsyilen aiheesta todella vapaasti ja käyn samalla läpi omaa historiaani kamppailu-urheilun parissa, mutta ehkä se sallittaneen tämän kerran.

Oma taustani kamppailu-urheilussa alkoi alkuvuodesta 1986, kun silloinen Mäntän Karate Klubi järjesti Full Contact- karaten peruskurssin Keuruulla Keski-Suomessa. Vajaa kymmenkunta vuotta myöhemmin lajia alettiin kutsua nimellä kickboxing. Lajitekniikasta ei kukaan ymmärtänyt tuon taivaallista, treenit oli lähinnä kyykkyhyppyjä jumppasalin päästä päähän höystettynä etunojapunnerruksilla ja linkkuveitsillä. Kurssi loppui kolmen kuukauden kuluttua, eikä järjestäneellä seuralla ollut mitään ajatustakaan jatkaa toimintaa, kunhan vain kävivät keräämässä rahat peruskurssista ja häipyivät. Niinpä saman vuoden syyskuussa menin juuri Perusta Jyväskylään ilmestyneen, aikanaan paljonkin kohua herättäneen Cecar Mayerin Shotokan Karate- kurssille. Matkaa harjoituksiin oli silloin 80km yhteen suuntaan ja koulutehtävät tuli hoidettua autossa treenien alkua odotellessa. Jos oli harjoittelu päätöntä fularissa, niin traditionaalinen karate veti kyllä ehdottomasti älyttömyyden pohjat. Spiritin kasvattamisella kun pystyi perustelemaan käytännössä aivan mitä tahansa, esimerkiksi juokseminen paljain jaloin lumihangessa tai rystysten kovettaminen hakkaamalla lankun kappaletta niin kauan että ne alkoivat rustottua. Onneksi olin jo ehtinyt näkemään edes vähän monipuolisempaa kuntojumppaa, koska nyt voimaharjoittelu oli enää etunojapunnerruksia, linkkareita ja Shotokan tyylisuunnan mukaisia todella matalia karate asentoja. Olin muuten todella hyvä punnertaja tuohon aikaan. Vuonna 1987 olin jo vetämässä lajin harjoituksia Jyväskylässä ja Jämsässä ja kiertelin Sensein kanssa pitämässä lajinäytöksiä pitkin keskistä Suomea.

Jatka lukemista Kamppailu-urheilijan voimaharjoittelu

Personal Trainer, valmentaja vai treenikaveri?

Tällä kertaa pohdin personal trainerin, valmentajan ja treenikaverin eroja. Joku PT saattaa ottaa tästä kirjoituksesta hernettä sieraimiin, mutta kärjistän rooleja tarkoituksella jotta erot tulisi selkeämmin esille. PT voi toki olla pätevä toimimaan valmentajana tai valmentaja voi hyvin heittäytyä välillä PT:n rooliin, mutta yhtä kaikki, näillä on selkeä ja vissi ero.

Jatka lukemista Personal Trainer, valmentaja vai treenikaveri?

Urheilijahaastattelu: Miekkailija Alexander Lahtinen

Tällä kertaa urheilijahaastattelu on toteutettu Helsingin Miekkailijoita edustavasta Alexander Lahtisesta. Lahtinen on menestynyt kalpamiekkailija, jonka saavutuksiin kuuluu muun muassa junioreiden MM-kisoista pronssi vuodelta 2011, 3 henkilökohtaista SM-voittoa sekä GP-kisoissa 13. sija.

Painonnoston hyödyt Alexander oli nähnyt konkreettisesti maajoukkuetoveriltaan, jonka krooniset selkävaivat katosivat pn-harjoittelun myötä. Omatoimisen opettelun Alexander aloitti samoin kuten monet: katsomalla youtube-videoita. Alex halusi kuitenkin oppia nostamaan oikein ja saada kunnon opetusta, Kisahallin seinällä oleva ilmotus herätti kiinnostuksen. Jatka lukemista Urheilijahaastattelu: Miekkailija Alexander Lahtinen

Kun rauta painaa tonneja, pohdintaa psyykkisestä valmennuksesta

Itse sain ensimmäisen konkreettisen kosketuksen psyykkisen valmennuksen ihmeelliseen maailmaan muutama vuosikymmen sitten yhdeksänkymmentäluvun puolivälin paikkeilla. Valmensin potkunyrkkeilijöitä ja seuraamme tuli mukaan uusi harrastaja, kaveri oli jo valmiiksi menestynyt toisen kamppailulajin parissa ja halusi nyt kokeilla jotain uutta. Kaverilla oli huippuominaisuudet: nopeus, kimmoisuus, vartalon hallinta, liikuvuus, jne. mutta epäilin vahvasti tämän uuden kaverin mahdollisuuksia menestyä. Hän ei ollut karski taistelijatyyppi millaiseksi silloin kuvittelin menestyvän täyskontaktiottelijan, vaan ennemmin arka ja jopa vähän pelokas ja tulihan siellä muutaman kerran kyynelkin silmäkulmaan treeneissä, kun tämä kaveri yritti päästä uuteen lajiin sisään. En silloin pystynyt näkemään kaverin psyykkisten ominaisuuksien taakse, eli siihen miten hänen kamppailutuilanteen pelko tosiasiassa oli moottori. Hän oli fyysisesti huippulahjakas ja käänsi pelkonsa työntekoon, hän treenasi heikkouksiaan niin kauan kunnes oli teknisesti parempi kuin muut, niin kauan kunnes oli fyysisesti kestävämpi kuin muut, niin kauan kunnes hänen tosiassa huippuhyvät fyysiset ominaisuudet pääsivät tässä lajissa esiin. Tästä alkujaan arasta ja pelokkaasta kaverista tuli potkunyrkkeilyn euroopan mestari. Teatterijohtaja Asko Sarkola kertoi eräässä pitämässään luentotilaisuudessa muutamaa vuotta myöhemmin miten hyvä näyttelijä tulee sellaisesta henkilöstä jolle esiintyminen on ongelma, melkein vamma, niin että se jaksaa kiehtoa ja vetää tätä henkilöä loputtomasti puoleensa, tunnistin heti oman kokemukseni valmentajana muutamaa vuotta aiemmin. Jatka lukemista Kun rauta painaa tonneja, pohdintaa psyykkisestä valmennuksesta