Avainsana-arkisto: harjoitusohjelma

Harjoitusohjelmat osa 5.

Johdanto

Voimailija Riku Kirin kerrotaan todenneen että ihmisiä on kahdenlaisia, heikkoja ja erittäin heikkoja. Harvallapa meistä voimaa on ylenpalttisesti. Kylmä geneettinen fakta on se, että toisiin voima tarttuu helpommin, 10% on lahjakkaita, promille huippulahjakkaita, 10% ei juuri kehity vaikka tekisi mitä tahansa ja loput on jossain tässä välimaastossa. Harjoittelussa lahjakkuus tarkoittaa käytännössä sitä että toisilla voima kehittyy aivan millä treenisysteemillä tahansa ja osa ei meinaa koskaan löytää oikeasti toimivaa tapaa. Normi urheilijalle mikään systeemi ei toimi kuin hetken aikaa ja jatkuvasti joutuu etsimään uusia ärsykkeitä. Normaalitilanteessa, eli ei geneettisesti lahjakkaille, voiman kehitys tarkoittaa poikkeuksetta lihaksen poikkipinta-alan kasvua, eli urheilijan painon lisääntymistä. Paino on voimaa ja ylipaino ylivoimaa- on joskus todettu, voimaa on haettava volyymin ja hypertrofian kautta vaikka tavoitteet olisikin maksimivoimassa. Nyt kannattaa muistaa että tehokkain treenialue on jokaiselle yksilöllinen, mutta todennäköisimmin voima kehittyy paremmin kasvattamalla ensin työmäärää keskialueella, kuin tekemällä pelkkää maksimivoimaa. Nostamalla maksimeita, hermosto toki tottuu nostamaan, eli tietyn tason pystyy nostamaan vaikka joka päivä. Se ei ole kuitenkaan välttämättä ole sama asia kuin kehitys, ellei tämän tyyppiseen treenaamiseen ole lahjakkuutta tai douppia käytössä. Junioriurheilijoilla voiman kehitys pitää aina näkyä myös lihaksiston kehittymisenä, jos juniori on 17 vuotiaana edelleen samassa painoluokassa mitä 15 vuotiaana, on tuleva kehityspotentiaali hukattu.

Jatka lukemista Harjoitusohjelmat osa 5.

Voiman kehitys

Voimasta sanottiin ennen vanhaan että sitä joko on tai ei ole, Jyväskylästä kotoisin ollut 1989 Rokin SM kisojen mitalisti Rajuilma- yhtye muotoili asian kappaleeseen ’Voimaa’. Voiman olomuoto kuitenkin vähän vaihtelee lajista toiseen, sitä on joko maksimivoimaa, nopeusvoimaa tai voimakestävyyttä.

Toinen ulottuvuus voimaan on kunkin lajin vaatima voimantuottoaika, pikajuoksijan pitää pystyä tuottamaan voima jalan kontaktiaikana radan pintaan, eli 10 – 20 ms, eliittitasolla jopa hiukan alle 10 ms. Vaikka voimaa olisi kuinka paljon tahansa, mutta sitä ei saada ulos lajin vaatimassa voimantuottoajassa, ei tulos ole kummoinen. Kolmas voiman ulottuvuus on suhteellinen vs. absoluuttinen voima, ts. paljonko voimaa pystytään tuottamaan suhteessa kehonpainoon. Ikuisella massakaudella oleva turvonnut salinorsu ei pääse kummoisiin suhteellisen voiman lukuihin vaikka romua liikkuisikin paljon. Ylipainolla on myös se ongelma että massa vastustaa liiketilojen muutosta, niin myös nostajan oma massa, eli harva salinorsu pystyy liikahtamaan kovinkaan sähäkästi. Suurimmassa osassa urheilulajeja voidaankin määritellä kuhunkin lajiin optimaalinen kehontyyppi, esim. miessprintteri on n. 180cm +- 0.06m pitkä ja paino n. 77 – 84kg ja massaindeksi 23.7 +- 1.5 (Lähde: VTE Alasalmi, Pikajuoksun lajianalyysi ja harjoittelun ohjelmointi, seminaarityö 2006).

Jatka lukemista Voiman kehitys

Harjoitusohjelmat 3. – Action

Se mikä erottaa painonnoston harrastebodailusta on systemaattinen tulosten tavoittelu. Harjoittelua ei ole tarkoitus tehdä pelkällä mutu tuntumalla eikä fiilis pohjalta, vaan kaikella tekemisellä tulisi olla jokin järkevä perusteltavissa- ja mitattavissa oleva tarkoitus joka tähtää mahdollisuuteen saada isompia romuja nostettua. Jatka lukemista Harjoitusohjelmat 3. – Action