Kiinalainen juttu

Ma Strength

Tulin täydellisesti huijatuksi. Aloitetaanpa alusta, eli osallistuin Espoossa CF salilla 16 -17.9.2023 järjestettyyn MA Strength viikonloppuseminaariin jota mainostettiin kiinalaisena painonnostosysteeminä ja joka osoittautui pseudotieteellisellä tuuballa höystetyksi Manuel Buitrago nimisen kaverin itse kyhäämäksi selfmade showksi.

Kerrataanpa ensin vähän taustaa, eli MA Strength on aikoinaan kiinalaisen Jiangping Ma:n osaamisen ja kontaktien ympärille rakennettu brändi jonka siivellä Manuel on päässyt käymään kiinalaisissa harjoituskeskuksissa. Herrojen tiet erosivat ja Manuel sai koko brändin haltuunsa. Heppu mainostaa olevansa author sinänsä ihan hyvässä kirjassa ’Chinese weighlifting, Technical Mastery and Training’, mutta todellisuus on että kirjan on kirjoittanut Jianping Ma ja Manuel on ollut lähinnä järjestelemässä taustalla asioita.

No entäpä itse seminaari? Tiesin siis jo etukäteen MA Strength brändin taustoista koska luonnollisesti olen seurannut Jianping MA:ta jo vuosia ja kiinnitin huomiota kun Jianping aikoinaan ilmoitti ettei ole enää missään tekemisissä MA Strength nimisen brändin kanssa. Tästä huolimatta saavuin toiveikkaana paikalle luullessani että sieltä saisi edes hitusen tietoa kiinalaisten harjoittelusta, miten väärässä sitä voikaan olla.

Heti ensimmäisenä ihmettelin seminaarin aikatauluja, eli mitään muuta etukäteistietoa ei ollut kuin 9 – 17, homma siis haiskahti jo heti kärkeen oudon epämääräisesti suunnitellulta, mutta sinne siis.

Leveän perän teoria

Lauantai alkoi teorialla jossa alkuun oltiin vielä ihan normaaleissa ja järkevissä puitteissa, mutta sitten alkoi jo ensimmäiset outoudet nousta esiin. Manuel alkoi selittämään miten eri kehontyypit määrittää yksilön painonnosto ominaisuuksia, eli leveä perä = hyvä liikkumaan alaspäin, leveät hartiat = hyvä liikkumaan ylös jne. Tuossa kohtaa alkoi kökkötuuletin jo väpättämään ja sanoinkin ääneen että normaalisti painonnostossa ominaisuuksia voi yksinkertaisesti testata esim. vauhdittomalla pituushypyllä ja tuloksia verrata nostamiseen. Manuel kuittasi huomiot yksinkertaisesti että hänen systeeminsä on helppo ja yksinkertainen. Teoriaosuuden perään, josta suurin osa oli juuri tuota kehotyyppien ihmettelyä, Manuel ilmoitti että nyt voi ottaa 10min alkulämmöt, itselleni ei 10min enää riitä saamaan nivelet nostokuntoon mutta menköön ajattelin.

This is the Way

Alkulämmön perään ei aloitettukaan nostamista tai mitään muutakaan, vaan alkoikin Manuelin tunnin mittainen monologi jossa risteili epämääräisiä lähtöasento asioita sekaisin erilaisien perustelemattomien väittämien kanssa, viikonloppuna tulikin tutuksi Manuelin perustelu kaikkeen ’This is the Way’. Tuntia myöhemmin näytti jälleen siltä että kohta jotain ehkä tehtäisiinkin ja aloitin lämmittelyt hissukseen uudelleen. Muutama tempauksen maastairroitus tehtiinkin kunnes Manuel aloitti jälleen puolentoista tunnin esitelmän hengittämisestä perustelleen asiaansa epämääräisillä lapaliike viittauksilla. Tämän vaiheen huipentuma oli se miten jokainen vuorollaan kävi Manuelin luona hengittämässä sisään ja ulos ja ympyrässä innokkaat CF harrastajat ihmettelivät miten t- paidan rypyt oikeni kun hengittää sisään ja palasi kun hengittää ulos.

Yhtenä sinänsä koomisena yksityiskohtana Manuelia alkoi suunnattomasti ärsyttämään kun en suostunut hänen esittämäänsä temapauksen lähtöasentoon missä laskeudutaan ylhäältä suoraan alaspäin ja tartutaan tankoon kiinni. Tätä tekniikkaa näkee usein voimanostajilla maastavedossa, heillä kuitenkin useammin niin ettei tankoon tartuta kerralla molemmilla käsillä, vaan yksi käsi kerrallaan. Sanoin Manuelille että olen tyytyväinen omaan lähtöasentooni, tai oikeammin siihen miten siihen tulen ja en aio vaihtaa sitä, mihin Manuel ärsyyntyneenä tokaisi että ’well, if you are satisfied with your snatch’. Sama kaveri oli aiemmin aamulla todennut että kiinalaisien välillä on eroja tekniikassa (no shit Scherlock), mutta nyt oltiin jo ’it’s my way or the highway’ asenteella liikkeellä.

Water flow

Tätä hengittely teoriaa Manuel tehosti puristelemalla ja hölskyttämällä vesipulloa selittäen ’water flow’ teoriaa jonka perään katsottiin Insta klippi missä nostajan selkäläskit hölskyivät hänen tuodessa tankoa alaspäin, ’This is the Way’ kuului jälleen pisteenä teorian päälle kun Manuel ensin selitti miten lihakset sisältää vettä ja tuossa lihan värinässä se veden liike näkyy. Kun olin enää viimeisenä t paita ryhmästä jäljellä totesin Manuelille että ’you can pass me, I got the point, move on’ ja aloitin lämmittelyn jälleen uudelleen kun näytti siltä että kohta ehkä taas tehdään jotain.

Instagram

Seuraavana oli vuorossa tempauksen maastaveto ja korkeaveto, joista varsinkin jälkimmäinen sivuutettiin suhteellisen nopeasti mitenkään perustelematta millaisilla kuormituksilla, sarjoilla yms. liikettä kannattaa tehdä. Sen sijaan Manuel näytti Insta klippiä kiinalaisten ’Panda Pull’ liikkeestä selittäen miten tuo on tärkeä liike. Tuo Insta klippi oli siis tässä vaiheessa ainoa kontaktipinta kiinalaiseen painonnostosysteemiin ja huvittavana yksityiskohtana että koko Panda Pull liikettä ei edes tehty tai sen tekniikkaa selitetty mitenkään.

Lantiopotkua ei ole

Manuelin mukaan mitään lantiopotkua ei ole, vaan tanko vain tuodaan lantiolle pitkällä tempaus mavella, Manuel demonstroi moneen otteeseen että lantiopotku vain heittää tangon eteenpäin. Samaan hengenvetoon hän tuomitsi myös hiukan taaksepäin suuntautuvan vedon missä nostaja hyppää hiukan taaksepäin perustelemalla asian niin että tangon liikerata on pidempi. Polvien ohitukseen, joka sentään on painonnoston Grand Old Man Jaakko Kailajärven sanoin tempausvedon vaikein vaihe, Manuel ei kommentoinut mitään. Ainoa asia mikä sai hetken huomiota oli ojennus päkiöille vedon loppuvaiheessa, mutta esim. epäkkkäistä ei puhuttu mitään, luultavasti sen vuoksi että miehen teorian mukaan epäkkäille ei edes kohauteta, kuten hän seuraavana päivänä rinnallevedon kohdalla selitti ja lähes kaiken hoitaa hänen oppiensa mukainen hengitys.

Kantapäät kopisee

Lounaan jälkeen siirryttiin voimatempaus liikkeeseen josta Manuelilla oli täysin oma versionsa missä olennaista oli kantapäiden kopauttaminen lattiaan käsien ojennuksen perään. Tästä sitten siirryttiinkin sulavasti harjoittelemaan tahdissa miten tankoa tuodaan noston jälkeen alas lantiolle juuri kantapäitä kopauttaen ja vieläpä erityisesti niin että se tapahtui yhtäaikaa rivissä ja tahdissa. Tähän rivissä tahdissa kantapäiden kopsautteluun käytettiin enemmän aikaa kuin varsinaiseen voimatempaus liikkeeseen.

Seuraavana olikin sitten raakatempaus jossa jälleen suurin osa harjoittelusta käytettiin kantapäiden rytmikkääseen kopsutteluun rivissä ja tahdissa tankoa alas laskiessa, Manuel innokkaasti selitti ja demonstroi miten kantapäistä pitää kuulua ’tap, tap tap’ ja tätä myös innokkaasti harjoiteltiin.

Menet vain syvemmälle

Launtain viimeisenä ohjelmanumerona oli koko tempaus, siis kello oli jo 20 vailla viisi iltapäivällä, eli tärkein ja vaativin osa viimeisenä kun paikat on mahdollisimman jäähtyneet ja energiatasot alhaalla. Ironista koko kuviossa oli että varsinaista kyykkytempausta tehtiin tasan kaksi kolmen toiston nostosarjaa, eli näihin kantapäiden kopsutteluihin ja t paidan ryppyihin käytettiin monin verroin enemmän aikaa ja vaivaa. CF porukalla oli heille tyypilliseen tapaan vaikeuksia saada tempaus käännettyä aivan pohjakyykkyyn ja siihen Manuskan ainoa ohje ja korjaus oli että menet vain alemmaksi, jep sehän onkin helppoa, siitä vain toteuttamaan.

Ensimmäisen päivän jälkeen olin jo todennut että touhu on täyttä huuhaata ja Manuelilla ei ole minkäänlaista valmennuskokemusta tai osaamista, mutta ajattelin että käyn nyt kuitenkin katsomassa mitä seuraava päivä tuo tullessaan sillä varauksella että jos bullshit mittari tulee täyteen, häivyn paikalta.

Vasemman jalan teoria

Sunnuntai alkoi jälleen Manuelin teroria osuudella missä mentiinkin saman tien bullshitin syvään päähän, mies alkoi selittämään miten sisäelintein paikat kehossa määrittää että suurin osa saksaa vasen jalka eteen ja miten oikea jalka edessä olevat on jotenkin geneettisiä poikkeuksia. Tätä teoriaa kesti lähes tunnin ja Manuel demonstroi asiaansa pyytämällä esimerkkihenkilöitä eteen missä hän horjutteli heitä sivulta ja selitti väliin miten pyörähtäminen on helpompaa toiseen suuntaan. Kommentti joltakulta missä kerrottiin että oikea jalka edessä tuntui tukevammalta mies sivuutti täysin. Mutta eipä tässä vielä kaikki, saksi asennon tasapainoon päästessään Manuel laukoi ’faktaa’ miten saksin etujalan painopisteen tulee olla päkiällä, ei siis koko jalalla, vaan nimen omaan päkiällä samaan tapaan kuin takajalalla, nyt kantapää vain alempana.

Itseasiassa sama teoria painopisteestä aina päkiällä eli ’ball of foot’ toistui joka paikassa, eli esim. myös kaikissa vedoissa, työnnöissä ja maastairroituksissa. Riskistä painopisteen karkaamiseen tällä tavalla tehtynä Manuel ei puhunut mitään mikä ei sinänsä yllättänyt koska missään hänen neuvomassaan nostotavassa ei ollut mitään vaikeita paikkoja ’This is the Way’ kaikui salissa.

Ylileveä ote ja kyynerpäät

Teorian perään päästiinkin jälleen jumppaamaan tyyliin 5min tekemistä, tunti monologia. Aamupäivä oli jo pitkällä kun oli jälleen pitkät pätkät kopiseltu kantapäitä nimen omaan tankoa alas laskiessa, rivissä, yhtäaikaa, Manuelin huudellessa tahtia. Käsien asennon kohdalla rinnalla Manuel vetäisi jälleen esiin villin teorian lapojen asennon vaikutuksesta hengitykseen ja neuvoi kaikkia leventämään rinnallevedon käsiotetta lähes tangon merkkeihin saakka jotta ilma mahtuu ylärintaan. Samaan hengen vetoon mies painotti että riven käännössä kyynerpäitä ei tule viedä eteen, tätä hän demonstroi jälleen Insta klipillä missä paksun yläkehon omannut nostaja työnsi kyynerpäitä vain hiukan eteenpäin kääntäessään vedon. Yksi CF harrastaja oli tästä kovasti innoissaan ja sanoi että ’nythän tämä asento tuntuu niin paljon paremmalta ranteissa kun jättää kyynerpäät kokonaan kääntämättä’, eli ne osoittaa suoraan alaspäin.

Kakkosvetoa ei ole

Joku harrastelijoista sitten kysyi riven korkean vedon kohdalla että onko siellä ykkös- ja kakkos veto? Tähän Manuelin kanta oli jämäkän selkeä ’kakkos vetoa ei ole, on vain pitkä maastaveto ja tanko ikäänkuin itsestään nousee kun vesi virtaa oikein’. Tässä kohtaa itselläni alkoi kökkötuuletin väpättää niin pahasti että oli pakko avata suu ja herättää yleistä pahennusta CF porukassa sanomalla että kyllä siellä se kakkosveto on ja kysyin perään moniko paikallaolijoista oli koskaan treenannut oikeassa painonnostoseurassa? kaksi kättä nousi, molemmat tämän salin CF ohjaajia. Tästä alkoi sitten toisen CF ohjaajan puolelta Painonnostoliiton valmennuskoulutuksen arvostelu sanoen että valmentajat eri puolilla suomea opettaa eri tavalla ja että ei ole olemassa yhtenäistä linjaa ja miten tämä Manuelin systeemi tarjoaa sellaisen. Mitäpäs tuohon voi sanoa muutakuin että kyllä se valmennuskoulutus on olemassa ja että joo-o, valmentajissa on eroja. Ottipa eräs harrastaja asiaan vielä kantaa todeten että eihän ne suomalaiset nostajat edes pärjää kun ei ole edes maailmanamestareita, eli tarkoitti tällä että täytyyhän se virallinen valmennuskin olla huonoa tai ainakin huonompaa kuin tämä Manuelin.

Epäkkäille ei kohauteta

Epäkkäille kohautus nousi esiin jälleen jonkun CF harrastajan kysymyksestä. Manuel kiinnitti paljon huomiota siihen että hartiat ei saa liikkua ja varsinkin oli huonoa jos ne liikkuvat taaksepäin selityksenä tämä lapojen liike ja sen vaikutus hengitykseen. Sen sijaan siihen miksi epäkkäille ei kohauteta, eli että hartia liikkuu ylöspäin Manuel ei sanonut mitään, totesti vain että näin ei tapahdu ja ’Water Flows’.

Markkinointia väliin

Sopivassa välissä Manuel mainosti ’itse kirjoittamiaan’ kirjoja unohtaen sopivasti mainita Jianping Ma:n ja mainosti toki myös MA Strength level kakkosta, tämä kurssi kun oli level 1. Todettakoon tässä yhteydessä ettei herralla ole minkäänlaista valmennuskoulutusta miltään lajiliitolta missään.

Persona non grata

Tässä vaiheessa olinkin sitten jo Persona non grata ja itsellä yliannostus tuubaa, joten otin nostokengät jalasta päästäkseni poistumaan tauolla paikalta. Kellokin oli jo yli kaksitoista ja oletin tauon olevan lauantain tapaan kohta alkamassa. Väärin luultu, Manuel ei ollut tähänkaan saakka osoittanut mitään systematiikkaa missään, niinpä nytkin hän jatkoi vielä tunnin verran ennenkuin tauko alkoi, mistä tuo liiton valmennusta arvostellut CF ohjaaja antoi henkilökohtaista palautetta miten häntä hävetti puolestani kun yhtäkkiä lopetin treenaamisen. Kyllä se päätös siitä mitä nostan ja missä tilanteessa kuuluu yksin minulle eikä mikään ryhmäpaine yms. ole pointti tehdä yhtään mitään. Sitäpaitsi tässä vaiheessa oltiin jälleen vietetty yli tunti erilaisien villien teorioiden parissa paikat täysin jäähtyneenä, joten en enää edes viitsinyt lähteä polvia lämmittelemään, sitä kun joutuu tässä iässä tekemään aina ennen nostamista ja silläkin on rajansa montako kertaa saman päivän aikana näin voi tehdä.

Kun tauko vihdoin alkoi ja pääsin tekemään lähtöä pyysin tätä liiton virallista linjaa kritisoinutta CF ohjaajaa kysymään Manuelilta montako kilpanostajaa tällä on henkilökohtaisessa valmennuksessa tai edes on koskaan ollut sillä tarkoituksella että millä kokemuksen syvällä rintaäänellä tämä Manuel näitä oppejaan jakaa? CF ohjaaja vastasi että ei luultavasti yhtään ainoaa, mistä olen todellakin täysin samaa mieltä.

Punttipossujen toimintaperiaate

Punttipossujen toimintaperiaate

Punttipossujen toiminta on suunnattu yli 18 vuotiaille jo voimaharjoittelua omatoimisesti tekeville aktiivi- tai tavoitteellisille harrasteurheilijoille, joilla on halua siirtyä mukaan ohjattuun painonnoston harjoitteluun. Alle 18 vuotiaiden harjoittelusta sovitaan tapauskohtaisesti erikseen.

Painonnosto on laji joka vaatii älyä, pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä. Ei riitä että käy salilla veivaamassa sarjat tai että raudat saa vain jotenkin nousemaan vähän sinnepäin, harjoittelijan on oltava kiinnostunut analysoimaan oman suorituksensa jokainen vaihe ja kehittämään omaa nostotekniikkaansa.  Laji sopii pitkäjänteisille ja kärsivällisille ihmisille, jotka jaksavat paneutua yksityiskohtien hiomiseen.

Jos etsit hauskaa harrastusta, kivaa ajanvietettä tai et muuten ole halukas harjoittelemaan myös omatoimisesti tai panostamaan omaan kehitykseesi, ei Punttipossut tai painonnosto ylipäätään luultavasti sovellu sinulle. Punttipossut on yhteisö, missä jokainen pyrkii jatkuvaan fyysiseen, psyykkiseen ja taidolliseen kehitykseen. Painonnostoa harjoitellaan meillä tosissaan ja tavoitteellisesti, ei vähän sinnepäin mukavasti jumppaillen. Kehittyäkseen jokainen Possu joutuu epämukavuusalueelle ja rikkomaan entisiä rajojaan, kehitys ei koskaan tapahdu ilmaiseksi ilman kovaa työtä.    Jatka lukemista Punttipossujen toimintaperiaate

Voimaperusta

Kestävyyslajeissa jokaisen on helppoa ymmärtää mitä vaaditaan vaikka kolmen tunnin alittamiseen marathonilla. Aika paranee kestävyysjuoksuun keskittyvällä harjoittelulla, mutta melko nopeasti myöhään heränneen harrastelijan tuloskehitys loppuu. Ilman pohjalla olevaa vuosien työtä ei käytännössä merkittäviä tuloskehityksen edellytyksiä ole olemassa! Aika toki kehittyy jollekin tasolle, joka on parhaimmillaan yleensä jossain kolmen ja puolen tunnin paikkeilla, mutta sitten harrastelijan kehityspotentiaali on saavutettu. Yksi promille väestöstä omaa niin hyvän geneettisen pohjan että pystyy kehittymään keskivertoväestöä pidemmälle ilman aikaisempaa systemaattisella harjoittelulla luotua peruskuntopohjaa. Yleensä parhaimmillakin taso jää suunnilleen kolmen tunnin paikkeille. Tässäkään tapauksessa ei kuitenkaan olla koskaan lähelläkään kilpatasoa, ei vaikka miten tahansa yrittäisi treenata.

Täsmälleen samalla tavalla tapahtuu kehitys voimalajeissa. Vaadittavan fyysisen pohjan tekemiseen menee 8 – 10 vuotta ja sen on tapahduttava hormonaalisesti oikeaan aikaan, eli 14 – 25 vuotiaana. Kehitystä toki tapahtuu tämän jälkeenkin, mutta vuosi vuodelta hitaammin ja jos perusta on alhainen, on vastaavasti odotettavissa oleva tulostaso tämän mukainen. Voiman kehityksen potentiaalin määrää meidän jokaisen genetiikka, eli ne ominaisuudet jotka ovat jo juniorina näkyneet ilman minkäänlaista harjoittelua. Jokainen muistaa omasta nuoruudestaan ne lapset jotka jaksoivat juosta tai ne jotka olivat hyviä hyppäämään jne. Myös voimalajeissa parhaan genetiikan omaavat pystyvät kehittymään keskiarvoa pidemmälle ilman aikaisempaa pohjaa voimalajeista, mutta huipulle ei enää ole asiaa.

Aloittelijalle painonnosto on tekniikkalaji, eli raudan määrä korreloi suoraan nostotekniikan kehityksen kanssa. Kaikesta tekniikan parissa hössöttämisestä huolimatta painonnosto muuttuu kahdessa – kolmessa vuodessa voimalajiksi, paljonko rautaa nousee päänpäälle korreloi aivan suoraan voima-arvojen kanssa. Kehitystä ei enää tapahdu tekniikan, vaan puhtaasti voiman kautta, eli muutokset nostotekniikassa vaativat vastaavaa muutosta voima-arvoissa. Esimerkiksi kakkosvetoon ei tule yhtään sen enempää tehoa ilman merkittäviä muutoksia takareisi – pakara- aktivaatiossa sekä yläselän trapeziusten voimassa, ei vaikka tekniikkaa yrittäisi vemputtaa kuinka paljon tahansa. Nyt tämä edellä sanottu koskee niitä joiden tekniikka on edes auttavasti saatu vakioitumaan kohdalleen. Painonnostoa käyttävien muiden lajien harrastajien kohdalla näkee paljon täysin vakioitumatonta tekniikkaa missä suunnilleen jokainen nosto on vähän erilainen tai niin fataaleja tekniikkavirheitä, että tuloksen kehitykselle maksimivoiman suuntaan ei yksinkertaisesti ole edellytyksiä.

Voiman kehitys vaatii suoritusmäärän progressiivista nostamista riittävän korkealla intensiteettitasolla. Käytännössä tämä tarkoittaa aluetta 80 – 90% maksimista. Tässä tarkoitetaan voimamaksimia, ei maksimia johon ratkaisevasti vaikuttaa suoritustekniikka. Harrastelija saa selville oman tehokkaimman työalueensa testaamalla absoluuttisen maksimin jossain liikkeessä ja tekemällä sen jälkeen kahdeksallakymmenellä prosentilla em. maksimista maksimi määrän toistoja. Esim. jos vaikka penkkaa ykkösellä satasen ja kahdeksalla kympillä kasin, on suunnilleen kahdeksan toiston sarjat optimaalisia tähän liikesuuntaan. Työalueen toinen raja löytyy tekemälllä sama testi yhdeksällä kymmenellä prosentilla, eli jos nyt pystyy penkkaamaan vaikka nelosen, löytyy paras perusvoiman harjoittelun työalue toistoalueelta 4 – 8 ja siis väliltä 80 – 90% em. liikesuunnan maksimista. Teknisesti vaikeissa suorituksissa harjoittelu ei harrastelijalle ole mahdollista tällä tehoalueella suorituksen hajoamatta ja siten kokonaiskuormitus ei ole riittävää voiman kehitykselle. Voiman kehityksessä on toki myös hyvin voimakkaita yksilöllisiä eroja, eli viimekädessä se työalue millä tulos kehittyy ja paikat pysyy ehjänä pitkällä aikajänteellä on se oikea.

Puutteellista voimaa yritetään tyypillisesti kompensoida jollain toisella osa-alueella. Esimerkiksi vetovoiman heikkoutta kompensoidaan hyvällä liikkuvuudella ja nopeudella eli vedon loppusaatto jää todellisuudessa vajaaksi yläselän voiman puutteesta johtuen, mutta nostaja onnistuu pääsemään ns. pommilla tangon alle. Toinen hyvä esimerkki samasta tilanteesta on vetäminen ns. ykkösvedolla, eli loppuvedon voiman puutetta kompensoidaan alempana ja kakkosveto ei todellisuudessa tuota voimaa tankoon. Nostojen pummaaminen eteen tai hyppy eteenpäin voi kertoa vedon painopisteen karkaamisesta päkiöille, mikä puolestaan voi viitata voiman puutteisiin pakara- takareisi osastolla. Vastaavasti puutteena voi olla sekä/että voiman puute yläselässä, eli kakkosvetoa ei saada saatettua riittävästi. Käsien liian aikainen koukistuminen kertoo niin ikään vedon voimanpuutteista, tankoa yritetään vetää käsillä painopisteen päälle. Lantiopomminostaminen missä lantiota voimakkaasti eteenpäin puskemalla samalla kun selkää taitetaan voimakkaasti taakse, kertoo niin ikään voiman puutteesta yläselässä. Työnnön systemaattinen karkaaminen eteen kertoo pystyasentoa ylläpitävien ryhtilihasten heikkoudesta, ryhti ei pysty tukemaan liikettä vaan joustaa eteenpäin. Missään näistä ongelmista ratkaisu ei löydy tekniikkakorjauksista tai lajinostojen tekemisestä, ilman muutoksia voimaperustassa, ei muutoksia tapahdu myöskään tekniikassa.

Yläselän ja rintarangan alueen lihasten voima on painonnostolle lajityypillinen vaatimus, yläselän lihasten voiman täytyy vastata loppuponnistuksen voimaa.

Voimaperustan rakentamiseen ei ole oikoteitä

Eräs seuramme treenaaja kutsuu voimaperustaa työmiesvoimaksi, eli voimaksi millä tahansa tavalla mitattuna, joka ei ole kiinni tietystä liikesuunnasta, liikkeestä, asennosta, nivelkulmasta, laitteesta jne. Oman harjoittelun piristäminen esimerkiksi palkkaamalla PT tms. voi saada aikaan suunnilleen 10% kehityspiikin. Tämä ei kuitenkaan ole todellista voiman kehitystä, vaan satunnaisvaihtelua joka perustuu hetkelliseen psyykkiseen vaikutukseen, yksinkertaisesti näyttämisen halu saa vain yrittämään kovemmin. Kikkaileminen ei kuitenkaan vie kovinkaan pitkälle, ainoastaan kehitys voimaperustassa saa aikaan todellista kehityspotentiaalia, eli mihin tahansa suuntaan mitattuna pitäisi voima-arvojen olla vuoden lopussa 10kg enemmän kuin alussa.

Harjoittelun voi karkeasti jakaa yleisiä fyysisiä ominaisuuksia kehittävään multilateraaliseen harjoitteluun sekä jonkin tietyn lajin spesiaali harjoitteluun. Multilateraalisia ominaisuuksia on voima, liikkuvuus, nopeus jne. Lajinomaisia ominaisuuksia esimerkiksi tenniksen syötön nopeus. Nykyinen juniorivalmennus pyrkii aloittamaan lajinomaisen spesiaalin harjoittelun aina vain nuorempana siinä missä yleisiä ominaisuuksia kehittävä monipuolinen harjoittelu jää vähemmälle. Tällä toki saavutetaan nopeita tuloksia ja hyvin vahvasti taitoon nojaavissa lajeissa tämä jossain määrin on perusteltua. Sen sijaan hyviä yleisiä fyysisiä ominaisuuksia vaativissa lajeissa liian aikainen erikoistuminen johtaa myöhemmässä vaiheessa tuloskehityksen taantumiseen verrattuna niihin junioreihin, jotka ovat erikoistuneet myöhemmin ja harjoitelleet laaja-alaisemmin pidempään (Periodization Theory and Methodology of Training, Bomba, Buzzichelli 2018).

Painonnostossa puutteellinen voimaperusta tulee näkyviin erityisesti aikuisiällä harjoittelun aloittaneilla.

Lajinostot kehittyvät taidon kehityksen myötä nopeasti ja harjoittelu on hyvin usein äärimmäisen pelkistettyä, eli paljon lajinostoja ja vähän kyykkyjä ja vetoja päälle. Tuloskehitys saavuttaa viimeistään kolmannella harjoitusvuodella voimaperustan, eli sen tason mitä kulloisenkin nostajan voima- ja taitokapasiteetti mahdollistaa. Tämän jälkeen tuloskehitys pysähtyy, koska pohjalla ei ole riittävää voimaperustaa jota vasten kehitys voisi jatkua. Spesiaalin, eli lähinnä lajinostoja sisältävän harjoittelun määrän kasvu yhdistettynä yleensä lähes olemattomaan yleiskehittävään- ja huoltavaan harjoitteluun johtaa tyypillisesti ensimmäisiin rasitusvammoihin viimeistään kahden – kolmen vuoden kuluttua aloittamisesta. Syynä on yksinkertaisesti vauhtisokeus ja voimaharjoittelun perusteiden ymmärtämättömyys, eli liian yksipuolinen kuormittaminen. Esimerkiksi painonnoston ihmelapsi Naim Suleymanoglu oli tehnyt jo 10 – 13 vuotiaana satoja toistoja viikossa painolla joka vastasi noin 80% hänen kehon painostaan. Nykyisin kukaan painonnostoa aloittava harrastaja ei viitsi käyttää ensimmäistä kolmea vuotta pelkkään kehon ja tekniikan valmistamiseen sitä varten että vasta jossain tulevaisuudessa voisi tankoon laittaa rautaa.

Teknisesti vaikea suoritus ei lähtökohtaisesti voi toimia voimaharjoittelussa

Väsyminen johtaa suorituksen vuotamiseen eri lihaksille ja muuttaa tukikudoksiin kohdistuvaa kuormitusta suhteessa ei väsyneenä tehtyyn toistoon. Käytännössä siis liikkeen dynamiikka muuttuu ja voi hyvin kyseenalaistaa onko raskaiden sarjojen tekemisellä enää vastaavuutta alkuperäiseen viimeisien toistojen kohdalla. Toisaalta juuri tekninen vaikeus estää riittävän toistomäärän riittävän raskaalla kuormituksella, eli että viimeinenkin nosto olisi edelleen riittävän laadukas ja kuormitus riittävää lihaskehityksen hormonaalisten vasteiden käynnistymisen kannalta. Usein salilla näkee tyytyväisiä ilmeitä kun saa sarjan viimeisenkin toiston pysymään huojuen ylhäällä vaikka todellisuudessa suorituksen laatu on jo alhaalla. Näin etenkin painonnostoliikkeitä käyttävien muiden lajien kohdalla.

Lihaksen ja voiman kehitys on jäänyt toisarvoiseen asemaan edesmenneen Bulgarialaisen valmentajan Ivan Abadjievin viitoittamalla tiellä.

Hermostollinen voima on kaikkien huulilla ja käsitys lajin vaatimasta perusvoimasta tai lihasmassan harjoittelusta on hyvin puutteellinen. Tämä on luonnollisesti ymmärrettävää kun jokaisella aloittelijalla voimaa tuntuu tulevan kuin tyhjästä kunhan vain tekee nostoja. Mitään taikaa hermostolliseen voimaan ei kuitenkaan liity, ainoastaan pieni promille meistä omaa niin hyvän genetiikan, että valtaosa lihaksistosta on nopeusvoimaominaisuuksilla varustettu, loppuosalle ei hermostollinen voima kehity yhtään sen enempää kuin perusvoima-arvot antavat tilaa, ei vaikka miten hinkkaisi. Aivan vastaavat puutteet näkyvät ongelmia ennaltaehkäisevässä harjoittelussa ja lihashuollossa, joka alkaa yleensä kiinnostaa vasta siinä vaiheessa kun ongelmat ovat jo alkaneet. Tilanne pitäisi olla toisinpäin niin että mahdollisiin ongelma-alueisiin varaudutaan jo osana jokapäiväistä perusharjoittelua.

Mitä pelkistetympää harjoittelu on, sitä parempi pitää voimaperustan olla

Abadjievin oppien mukainen harjoittelu missä tehdään lajinostojen lisäksi vain kyykkyjä ja ehkä muutama veto, toimii jos harjoittelijan voima-arvot ovat jo ylläpitotasolla. Tällöin harjoittelu keskittyy kilpailutilanteen imitointiin ja asteittain tuntuman saamiseen kilpailutilannenostoja varten. Esimerkiksi Qatarilainen 94kg sarjan huippunostaja Meso Hassona kyykkäsi 290kg muutama päivä ennen 2018 juniorien maailman mestaruuskisoja. Kylmä fakta on, että tuo oli Hassonalle helppo rauta ja pelkkää hermoston herkistelyä tulevaa kisaa varten. Hassona tempaisi kisassa 170kg mikä vastaa 58.6% em. kyykkyraudasta ja työnsi 215kg mikä vastaa 74%. Hassonan kyykkyrauta oli myös yli 3x kehon paino, mikä vastaa hyvin kansainvälistä tasoa varsinkin kun ollaan jo näin raskaissa painoluokissa. Abadjievin oppien mukaan jos harjoittelu ei toimi ja nostaja menee ylikuntoon, kyse on ns. adaptaation puutteesta, ts. keho ei vain ole vielä tottunut systeemiin. Oikeasti kyse on siitä että voimaperusta ei ole riittävä ja nostaja joutuu työskentelmään voima-arvoihinsa nähden liian kovilla raudoilla liian usein. Harrastelijat, joiden voima-arvot eivät vielä vastaa lajinostojen vaatimuksia, eivät pysty tuloksekkaasti hyödyntämään äärimmilleen pelkistettyä lajinostopainotteista harjoittelua.

Painonnostosuoritetta voi hyvin ajatella voimantuoton ja kehityksen mittarina niin että sillä itsellään ei tavoitella voimaharjoitteluvaikutusta

Tällöin painopiste on multilateraalisessa harjoittelussa missä fyysisiä ominaisuuksia pyritään monipuolisesti kehittämään ja testaamaan tätä kehitystä teknisesti vaativimmilla lajinostoilla. Käytännössä juuri näin pidemmälle edistyneet urheilijat harjoittelevat, eli lajinostojen ja yleisen (voima)harjoittelun suhde on 20-30% / 70-80%. Suhteet kääntyvät toisin päin ainoastaan kilpailuun valmistavalla kaudella, missä voima- ja herkkyys ajetaan sisään teknisesti vaativimpiin lajisuorituksiin. Harrastelijoilla käytännössä suhde on ympäri vuoden toisinpäin, eli yleiskehittävää harjoittelua ei tehdä lainkaan ja voimaakin hyvin suppeasti.

Ylikompensaation mystiikkaa

Ylikompensaatio, eli harjoittelu yli kehon palautumiskyvyn ja sitä (ehkä) seuraava kunnon kohoaminen kevennysvaiheen aikana, on yksi ongelmia aiheuttava ismi. Käytännössä tempun onnistuminen vaatii että urheilija on hormonaalisesti ja aineenvaihdunnallisesti optimaalisessa iässä, muilla tietoinen yliharjoittelu johtaa varmoihin ongelmiin. Kokenut harjoittelija ei pysty huomaamaan ongelmia palautumisessa itse, eli kriittinen raja on jo ylitetty aikaa sitten kun se alkaa näkyä. Kehon sietokyky ei ole myöskään vakio niin että voisi luotettavasti etukäteen ennustaa mihin kohtaan kevennysvaihe pitää sijoittaa. Lopputulos on siis se, että jossain vaiheessa ylikuormitus saa aikaan alkuun piileviä tukikudosalueen tulehdustiloja ja pidemmmälle edetessä jossain kohden paikat ratkeaa. Voimaharjoittelu ilman douppia ei koskaan ole niin yksinkertaista, että vain lineaarisesti nostaa enemmän ja isommalla romulla. Harjoittelua on välttämätöntä periodisoida ja painopistealueita vaihdella.

Teknologia on tullut uutena pelaajana kentälle mukaan ja kestävyyslajeissa on saatu lupaavia tuloksia ohjelmoimalla harjoittelua esim. sykevälivaihtelun antaman analyysin perusteella. Voimaharjoitteluun ei kuitenkaan vielä toistaiseksi vastaavaa teknologiaa ole saatavilla.

Punttipossut – tietosuojaseloste

1. Mitä henkilötietoja Punttipossut kerää

Tekniikkakurssille osallistujat täyttävät esitietolomakkeen missä kysytään: nimi, ikä, sähköpostiosoite, nostotuloksia, harjoitteluun vaikuttavia vammoja tai sairauksia, onko harjoittelijalla voimassa oleva vakuutus sekä omia tavoitteita harjoittelulle.

2. Miten henkilötietoja käytetään

Esitietolomakkeet muodostavat yhdistyksen jäsenrekisterin. Tietoja ei luovuteta ulkopuolisille.

3. Miten henkilötietoja säilytetään

Esitietolomakkeet säilytetään paperilla.  Lomakkeet hävitetään vuosittain niiden treenaajien osalta, jotka eivät ole käyneet harjoituksissa tai osallistuneet yhdistyksen toimintaan. Heidät katsotaan myös eronneen yhdistyksen toiminnasta.

4. Tietosuojavastaava

Yhdistyksen tietosuojavastaavana toimii päävalmentaja.

Painonnosto on turhaa

Urheilun saralta löytyy jos jonkinlaista ’asiantuntijaa’ vahvoine mielipiteineen. Keskustella toki pitää, sana on vapaa ja monenlaista mölinää mahtuu ilmaan. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun painonnoston hyödyttömyydestä ryhdytään esittämään akateemisia mielipiteitä, kuten vaikka tässä Lihastohtori Juha Hulmin blogissa todetaan:

”Vaikka painonnostoharjoittelulla voidaan saavuttaa selviä hyötyjä, sitä ei silti ole perusteltua sisällyttää joka urheilijan harjoitusohjelmaan. Ensinnäkin riittävän taitotason saavuttaminen vie pitkän aikaa ennen kuin varsinaista ominaisuusharjoittelua pystytään tekemään.”

Debatti eri harjoitusmuotojen hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä on yhtä vanhaa kuin urheilu itse. On toki itsestään selvää, että harjoitteluun on rajattu aika käytettävissä ja jos oma laji ei ole painonnosto, ei se automaattisesti sovellu kaikkien harjoitusohjelmaan.

Tuossa edellä Hulmin blogissa nostettiinkin jo esiin yleisin peruste hylätä painonnostoharjoittelu:

Nostoja joutuu opettelemaan ja kestää aikaa ennen kuin taitotaso on riittävä tehokkaaseen harjoitteluun, siis riittävästi rautaa tangossa.

Tämä pitää 100% paikkansa. Aivan vastaavalla logiikalla voidaan kyseenalaistaa myös vaikka telinevoimistelu, trampoliinihyppely, useimmat yleisurheilulajit, kamppailulajit, uinti jne. Aika monessa lajissa riittävä taitotaso tarvitaan tehokkaaseen harjoitteluun. On kestämätön peruste vaatia jonkin oheisharjoittelun poistamista vain siksi, että se vaatii taitoa.

Jatka lukemista Painonnosto on turhaa

Urheilijahaastattelu Kalle Nuuttila, yleisurheilu

Urheilijahaastatteluissamme on vuorossa yleisurheilija Kalle Nuuttila.  Kallella on monipuolinen urheilutausta ja lajiksi on tullut lopulta kymmenottelu.

Kerro itsestäsi ja urheilutaustastasi?
Olen 28-vuotias tuottaja ja kirja-alan sekatyömies. Oma urheilutaustani on tyypillinen pienen paikkakunnan tarina. Kun ikäluokat olivat liian pieniä pallopelien totisempaan harrastamiseen, lajivalikoima koostui lähinnä erilaisista yksilölajeista: hiihdosta, maastojuoksusta, suunnistuksesta ja yleisurheilusta. Kestävyyslajeille ominaisempi monotoninen puurtaminen ei ole allekirjoittaneeseen koskaan oikein iskenyt, ja yleisurheilun teknisempi orientaatio tuntui jo aikanaan luontevalta. Yleisurheilun parissa viihdyin yläasteelle asti, jolloin maltillisempaa vauhtia kasvaneen pojanrääpäleen mielenkiinto lopahti varhaiskypsiä korstoja vastaan kilpaillessa. Tässä kohtaa yleisurheilu jäi sivuun ja viikon juoksukilometrit tulivat lähinnä erilaisten pallojen perässä ravatessa aina tuonne 22 ikävuoteen saakka.

Iso osa omaa urheilemista on ollut iänikuinen kilpaileminen pikkuveljeni kanssa. Jatka lukemista Urheilijahaastattelu Kalle Nuuttila, yleisurheilu

Painonnoston hyödyt urheilussa

Punttipossujen päävalmentaja kävi puhumassa aiheesta “painonnoston hyödyt urheilussa” Helsinki Roosters -joukkueelle, joka on Suomen menestynein amerikkalaisen jalkapallon erikoisseura.

Painonnoston hyödyt urheilussa

  1. Tehollinen voimantuotto
    • Teho tarkoittaa mahdollisimman suurta voimaa mahdollisimman lyhyessä aikayksikössä. Tästä esimerkkinä kyky ponnistaa, vaihtaa liikesuuntaa tai juoksun kiihtyvyys
  1. Tasapaino ja asentokontrolli
    • Painonnosto on ainoa voimaharjoittelun muoto, missä rautaa hallitaan räjähtävän nopeissa liikkeissä koko kehoa kuormittaen
  1. Nopeus, kimmoisuus ja liikkuvuus
    • Painonnosto parantaa kehon elastisuutta, nopeutta ja kimmoisuutta
  1. Taito-ominaisuudet
    • Painonnosto yhdistää liikkeeen ja tasapainon hallinnan räjähtävän nopeaan teholliseen voimantuottoon
  1. Pikavoima
    • Painonnosto kuuluu kaikkien nopeus- ja voimalajien vakioharjoitteluun, esimerkiksi pikajuoksu, kuulantyöntö ja keihäänheitto
  1. Opittu taito mahdollistaa turvallisen ja tehokkaan harjoittelun
    • Painonnostoa ei pysty oppimaan turvallisesti ilman asiantuntevaa ohjausta, kerran opittu taito säilyy koko urheilu-uran ajan.

Lisätietoa Punttipossujen valmennuspalveluista

Kuntouttava Harjoittelu Osa 2.

Perinteisesti voimaharjoittelun ympärillä on keskitytty pelkästään lihaksiin, eli miten saadaan lisää voimaa, kestävyyttä, massaa, tehoa, venyteltyä lihasta jne. Kuitenkin samaan aikaan valtaosa voimaharjoitteluun liittyvistä vammoista ja ylirasitusongelmista kohdistuu muualle kuin lihaksistoon, eli pehmytkudoksiin, jänteisiin ja muihin tukirakenteisiin. Kipeä polvi, olkapää, lonkka, ranne tms., joka tehokkaasti haittaa harjoittelua tai jopa estää suorituksen kokonaan, ei ole lihas- eikä luustoperäinen vaiva.

Ongelmien syyt löytyvät ylikuormitetusta tukikudosjärjestelmästä ja kuitenkin samaan aikaan ollaan kohtuullisen tietämättömiä siitä mikä tämä tukikudosjärjestelmä on tai miten sitä tulisi huoltaa ja treenata.

Jokainen voimailua vähänkään tavoitteellisemmin treenaava kohtaa jossain vaiheessa väistämättä ongelmia tukikudosten kanssa. Valitettavasti monessa lajissa urheilijan joutumista leikkauspöydälle pidetään aivan normaalina ja lajiin kuuluvana ilmiönä, jolle ei ole tarkoitustakaan tehdä mitään.

Jatka lukemista Kuntouttava Harjoittelu Osa 2.

Kuntouttava harjoittelu osa 1

Tällä kertaa käyn artikkelissa läpi kuntouttavaa harjoittelua ja analysoin lapa-alueen ongelmatilannetta. Jonkinasteinen kipu on urheilijoilla läsnä lähes kaiken aikaa ja sen kanssa tullaan vähän liian tutuksi. Kipua siedetään ja etupäässä vain etsitään keinoja pärjätä, toiset onnistuvat lämmittelemään ongelma-alueet niin että pärjäävät, toiset kaivavat jääpussit esiin aina treenien jälkeen.

Jossain vaiheessa hämärtyy se raja mikä kipu pitää sietää ja mikä on sellaista mihin täytyisi reagoida, vaivat ja kolotukset saavat muhia kunnes todellisia ongelmia on edessä.

Jatka lukemista Kuntouttava harjoittelu osa 1

Painonnoston opetusta aikuisille