Johdanto

Voimailija Riku Kirin kerrotaan todenneen että ihmisiä on kahdenlaisia, heikkoja ja erittäin heikkoja. Harvallapa meistä voimaa on ylenpalttisesti. Kylmä geneettinen fakta on se, että toisiin voima tarttuu helpommin, 10% on lahjakkaita, promille huippulahjakkaita, 10% ei juuri kehity vaikka tekisi mitä tahansa ja loput on jossain tässä välimaastossa. Harjoittelussa lahjakkuus tarkoittaa käytännössä sitä että toisilla voima kehittyy aivan millä treenisysteemillä tahansa ja osa ei meinaa koskaan löytää oikeasti toimivaa tapaa. Normi urheilijalle mikään systeemi ei toimi kuin hetken aikaa ja jatkuvasti joutuu etsimään uusia ärsykkeitä. Normaalitilanteessa, eli ei geneettisesti lahjakkaille, voiman kehitys tarkoittaa poikkeuksetta lihaksen poikkipinta-alan kasvua, eli urheilijan painon lisääntymistä. Paino on voimaa ja ylipaino ylivoimaa- on joskus todettu, voimaa on haettava volyymin ja hypertrofian kautta vaikka tavoitteet olisikin maksimivoimassa. Nyt kannattaa muistaa että tehokkain treenialue on jokaiselle yksilöllinen, mutta todennäköisimmin voima kehittyy paremmin kasvattamalla ensin työmäärää keskialueella, kuin tekemällä pelkkää maksimivoimaa. Nostamalla maksimeita, hermosto toki tottuu nostamaan, eli tietyn tason pystyy nostamaan vaikka joka päivä. Se ei ole kuitenkaan välttämättä ole sama asia kuin kehitys, ellei tämän tyyppiseen treenaamiseen ole lahjakkuutta tai douppia käytössä. Junioriurheilijoilla voiman kehitys pitää aina näkyä myös lihaksiston kehittymisenä, jos juniori on 17 vuotiaana edelleen samassa painoluokassa mitä 15 vuotiaana, on tuleva kehityspotentiaali hukattu.

Jatka lukemista Harjoitusohjelmat osa 5. →