Urheilijahaastatteluissamme on vuorossa yleisurheilija Kalle Nuuttila. Kallella on monipuolinen urheilutausta ja lajiksi on tullut lopulta kymmenottelu.
Kerro itsestäsi ja urheilutaustastasi?
Olen 28-vuotias tuottaja ja kirja-alan sekatyömies. Oma urheilutaustani on tyypillinen pienen paikkakunnan tarina. Kun ikäluokat olivat liian pieniä pallopelien totisempaan harrastamiseen, lajivalikoima koostui lähinnä erilaisista yksilölajeista: hiihdosta, maastojuoksusta, suunnistuksesta ja yleisurheilusta. Kestävyyslajeille ominaisempi monotoninen puurtaminen ei ole allekirjoittaneeseen koskaan oikein iskenyt, ja yleisurheilun teknisempi orientaatio tuntui jo aikanaan luontevalta. Yleisurheilun parissa viihdyin yläasteelle asti, jolloin maltillisempaa vauhtia kasvaneen pojanrääpäleen mielenkiinto lopahti varhaiskypsiä korstoja vastaan kilpaillessa. Tässä kohtaa yleisurheilu jäi sivuun ja viikon juoksukilometrit tulivat lähinnä erilaisten pallojen perässä ravatessa aina tuonne 22 ikävuoteen saakka.
Iso osa omaa urheilemista on ollut iänikuinen kilpaileminen pikkuveljeni kanssa.
Talvisin maatalon pihaan rakennettiin hyppyrimäki ja läpi talven kisattiin yhdistetyn Nuuttila Cupissa. Kesäillat kuluivat takapihalla 1 vs 1 jalkapallo-otteluita vääntäen. Molemmat harrastimme yleisurheilua suurin piirtein yhtä pitkään ja pikkuveljestä kehkeytyi kelpo kansallisen tason hiihtäjä. Ainainen sanailu siitä kumpi sillä hetkellä on nopeampi, vahvempi jne. johti siihen, että ollessani 22-vuotias päätimme ottaa asiasta selvää kaksipäiväisellä kymmenottelulla. Tuon ottelun jäljiltä kipinä yleisurheilua kohtaan leimahti uudelleen, ja sittemmin olen jälleen puuhastellut yleisurheilun parissa vaihtelevalla intensiteetillä.
Miten päädyit yleisurheilijaksi ja millaiset asiat motivoivat?
Kuten edellä tuli mainittua, yleisurheilun pariin päädyin pitkälti olosuhteiden pakosta. Olen kuitenkin aina nauttinut urheilusuoritusten (yli)analysoinnista ja purkamisesta pienempiin osiin, ja tähän yleisurheilu tarjoaa mitä mainioimman lajikavalkadin. Hyvin samaan tapaan kuin painojen kanssa kolistellessa omaa kehitystä on myös varsin helppo seurata.
Tuottaa toki myös tiettyä masokistista nautintoa treenata kuukausikaupalla kovaa, jotta pikamatkalta katoaa ajasta kymmenys, rimaa nostetaan muutama sentti tai muuta yhtä triviaalia, kun oma suoritustaso ei kuitenkaan lajin sisällä ole jos nyt ei kehno niin ei loistavakaan. Siinä on työpaikan lounastauolla selittelemistä, kun lajit eivät ole ihan niin yleistajuisia kuin 10 km hölkkäkisat ynnä muut vastaavat (kaikki kunnia näille lajeille ja niiden harrastajille).
Mitä tavoitteita sinulla on urheilu-uralla?
Tavoitteet ovat varsin maltillisia: harjoitella, kehittyä ja kilpailla omalla tasollani, minkä jälkeen onkin sitten jo pian aika siirtyä veteraanisarjoihin hassuttelemaan. Keskinkertaisella moniottelijalla ei tekeminen harjoituksissa lopu kesken, kun petrattavaa löytyy joka lajissa 🙂 Jos pysyn ehjänä ja pystyn nykyiseen tapaan harjoittelemaan, olen varsin tyytyväinen.
Mitä fyysisiä ominaisuuksia kymmenottelu lajina vaatii?
Räjähtävää voimantuottoa, elastisuutta, tasapainoa, koordinaatiota jne. Yleisurheilussa kiehtovaa omalta osaltaan on se, että vaikka suuri osa lajeista on näennäisesti yksinkertaisia, ja tietyillä myötäsyntyisillä ja siitä eteenpäin jalostetuilla ominaisuuksilla voi pärjätä pitkällekin, samassa lajissa voi kuitenkin kehittyä hyvin monella eri tapaa.
Missä osa-alueissa tarvitset mielestäsi vielä eniten kehitystä?
En ole luontaisesti erityisen nopea, mikä on tietysti synkähkö lähtökohta yleisurheilun harrastamiseen. Samaten palloiluvuosien jäljiltä voimantuotossa ja koordinaatiossa on sellaisia toispuoleisuuksia ja epätasapainotiloja, joista eroon pääseminen on nopeusominaisuuksien kehittämisen ohella prioriteettilistan kärkipäässä.
Millainen on tyypillinen harjoitusviikkosi?
Muutama lajitreeni, 2–3 salikertaa sekä kesäisin satunnaiset futismatsit.
Miten kuulit Punttipossuista?
Internetin keskustelupalstalla, jossa selviteltiin painonnostovalmennuksen mahdollisuuksia Helsingissä.
Mikä sai sinut kiinnostumaan painonnostosta ja painonnoston tekniikan opettelusta?
Oikeastaan samat syyt kuin yleisurheilusta. Molemmissa peruskuvio on kuitenkin pitkälti sama: ajatuksena simppeliä asiaa hierotaan osiin purettuna viikosta toiseen. Treenatessa tehdään nopeasti ja kovaa ja sitten odotellaan pitkään 🙂
Omaan harjoitteluun on pitkään kuulunut rive ja erilaisia työntövariaatioita, mutta halusin saada näihin(kin) liikkeisiin uusia ärsykkeitä ja tietotaitoa, jotta salitreeneistäkin pystyisi rakentamaan enemmän “treenin treenin sisällä” pelkän yleisurheilun oheisharjoittelun sijaan.
Mitä uutta opit Punttipossuissa?
Valtavan paljon! Ensimmäinen kerta meni todetessa, että pomppu on hyvä ja nostotekniikka hirveä. Jokaisen yhteisen treenikerran jälkeen aivot jäivät kuitenkin aktiivisesti raksuttamaan, ja seuraaviin omiin treeneihin saikin monia päässä pyörineitä ideoita ja oivalluksia jo sovellettua. Perusliikkeiden kehittymisen lisäksi omaan liikerepertuaariin karttui myös iso määrä mielenkiintoisia tukiliikkeitä ja oheisharjoitteita.
Painonnostoa syytetään usein liian vaikeaksi oppia muiden lajien urheilijoille. Tyypillisesti yleisurheilussa opetellaan vain raakarive ja sekin vähän sinnepäin. Mitä mieltä olet?
Summaan näiden kysymysten vastaukset yhteen. En pidä painonnostoa liian vaikeana opeteltavana missään nimessä, mutta toisaalta sen opiskelussa on tärkeää, että opettajana on osaava nostaja. Tällaista ei valitettavasti aina ole saatavilla, mikä linkittää vastauksen tuohon toiseen kysymykseen.
Kun päälajina ei ole painonnosto, on niitä ominaisuuksia, joita painonnostokin kehittää, mahdollista harjoitella myös monella muulla tavalla. Jos valmentajalta tai lähipiiristä ei löydy osaamista nostojen valmentamiseen, loikat, kuulan heitto, pudotushypyt jne. vievät myös pitkälle. Tämä varmaankin osaltaan selittää sitä, miksi painonnostoa ei kaikissa yhteyksissä pidetä niin isosti osana harjoittelua.
Yleisurheilijoistakin löytyy varmasti monenmoista nostajaa, mutta ainakin itselläni on sellainen kokemus, että painonnoston ulkopuolisista lajeista (jos nyt ei mitään crossfitejä tms. lasketa) yleisurheilussa erilaisia painonnostoharjoituksia hyödynnetään varsin kattavasti.
Mutta tietysti on myös totta, että kun tekniikan ottaa kunnolla haltuun, saa tankoon lyödä enemmän rautaa, minkä seurauksena sen raakarivenkin vastine tietysti paranee. Tämä on aina sitten priorisointia urheilijalta ja valmentajalta. Kuinka paljon panostaa nostotekniikkaan, jos tulosta tulee nykyisellä tavalla ja tekniikan opettelu olisi pois jostain muusta jne. Tällaisen harrastelijan etu on se, että oma tekeminen voi ohjautua ensisijaisesti oman uteliaisuuden pohjalta.
Kenelle suosittelisit Punttipossujen painonnostovalmennusta?
Kenelle hyvänsä, joka on tosissaan kiinnostunut painonnoston harjoittelusta. Äsken sanoin, että laji ei ole liian vaikea opeteltavaksi, mutta kuitenkin sen verran vaikea, että tekemiseen tulee keskittyä ja panostaa tosissaan, jos treeneistä haluaa saada kaiken irti.
Treenit olivat totista tekemistä, palaute sopivan suoraa ja informatiivista, ja ennen kaikkea koko ajan tuntui siltä, että tässä työskennellään nyt tosissaan sen eteen, että oma tekeminen paranee. Suurkiitos tähänastisesta! Tekeminen jatkuu yhdessä varmasti jatkossakin!
Kiitos Kalle, tsemppiä kesän kisoihin!
Tutustu Punttipossujen monipuolisiin valmennuspalveluihin