Doping osa 2.
Artikkelin ensimmäinen osa löytyy täältä.
Artikkelikuva credits: Xoan Baltar.
Oheinen NY Timesin julkaisema graafi kertoo painonnoston olympiamitalien jakautumisesta. Yhtä hyvin graafi voisi kertoa painonnostossa menestymisen merkityksestä kyseisissä maissa, lajin harrastajamääristä sekä lajiin satsattavista taloudellisista panoksista. Taloudellisen panostuksen kääntöpuolena tulee vaatimus menestymisestä, jonka varmistamiseksi otetaan kaikki keinot käyttöön. Sijoittajien rahalle pitää saada vastinetta. Venäjän painonnosto suljettiin näyttävästi median huomion saattelemana ulos Rion 2016 olympialaisista perusteluna urheilujärjestelmän osallisuus systemaattiseen dopingin käyttöön. Käytännössä jokainen em. graafin maista olisi pitänyt sulkea kisoista ulos samasta syystä. Huikea lista nimekkäitä kärynneitä edellisten olympialaisten uusintatesteissä tarkoittaa juuri tätä. Dopingin tuloksellinen käyttö ja urheilijoiden testaaminen ennen kisoihin lähettämistä, siis jotta he eivät käryäisi, vaatii sellaisia panostuksia joihin yksittäiset urheilijat tai valmentajat eivät pysty. Taakse tarvitaan lääkärien, hoitajien, apteekkien, sairaaloiden ja laboratorioiden verkosto, joka pystyy palvelemaan urheilijoita lähes 24/7. Tällä tavalla oli rakennettu myös Suomen oma kotimainen hiihdon farmakologinen ohjelma.
Oman ennustamattoman muuttujan menestymisen varmistamiseen on kuitenkin tuonut teknologian kehitys, jonka ennakoiminen on käytännössä mahdotonta. Kulloisellakin ajanhetkellä varmoina pidetyt varoajat eivät enää välttämättä päde muutaman vuoden päästä. Esimerkiksi painonnostossa on suuri joukko uusintatestien käryjä vanhoista DDR:n aikaisista anabolisista steroideista koska niiden aikarajat testeissä näkymiseen ovat kolminkertaistuneet Lontoon 2012 ajoista. Eräällä keskustelupalstalla amerikkalainen valmentaja Glen Pendley kertoi keskustelleensa itäeurooppalaisen painonnostajan kanssa dopingin käytöstä. Nostaja kertoi olevansa amatööri, eli hänelle riitti kisaaminen C tai B ryhmässä, eikä hän edes yrittänyt maajoukkueen ykkösrinkiin. PED (Performance Enhancing Drugs) käytön osalta nostaja sanoi näin tarvitsevansa vain yhden kuurin per harjoituskausi, kun maajoukkuetasolla tarvittiin vähintään neljä.
Urheilun katto-organisaatioissa istuu 70- ja 80- luvuilla huipulla olleita, eli dopingin kulta-aikoina urheilleita henkilöitä, joille PED käyttö on ollut osa normaalia urheilijan elämää ja silmien ummistaminen ongelmalta on ollut itsestään selvä valinta. Haluttomuus puuttua laajamittaiseen ja systemaattiseen dopingin käyttöön ja tahdon puute saada luotettavaa harjoituskauden aikaista testausmenettelyä aikaan on johtanut nykyiseen tilanteeseen, jossa olympiamitaleja jaetaan vuosien ajan uudelleen kuin torihuutokaupassa. Lontoon Olympialaisten 94kg sarjan mitalien pallottelu käy tästä hyvästä esimerkistä. Kirsikkana kakun päälle kultamitali on viimeisimmän listan mukaan menossa nostajalle, joka juuri parasta aikaa kärsii doping pannaa. Tästä sirkuksesta kärsii lajin maine, mutta vaakalaudalla on myös koko lajin olympiastatus. Ellei nykymenoon saada jotain tolkkua, veikkaan että painonnosto on seuraava putoaja olympialajeista.
No mitä pitäisi tehdä?
Kansainvälinen ja riippumaton testaus jokaiselle arvokisaajalle vähintään neljästi harjoituskauden aikana, eikä arvokisoihin mitään asiaa ellei testauspassi ole täynnä. Verinäytteet talteen ja biologinen passi jokaiselle. Jokaisen näytteen uusintatestit aina kun testausteknologia on kehittynyt. Elinikäinen kilpailukielto jo ensimmäisestä kärystä. Elinikäinen kilpailukielto myös käryistä jotka on tapahtuneet muiden lajiliittojen alaisuudessa. Dopingin käytön ja hallussapidon kansainvälinen kriminalisointi. Säännöllinen riippumaton selvitys dopingkontrollin ja testauksen tasosta ja mahdollinen maajoukkueen sulkeminen ulos kansainvälisestä kilpailutoiminnasta ellei asiat ole kunnossa. Nykyinen järjestelmä missä maajoukkueen voi käryjen jälkeen ostaa rahalla takaisin kansainväliseen kilpailutoimintaan on täysi vitsi, ainoa syy päästä takaisin pitäisi olla dopingkontrollin kuntoon saattaminen. Niin ja se kaikkein tärkein, Wada:n rahoitus pitäisi kolminkertaistaa nykyisestä tasosta ja kiinnittää samalla erityistä huomiota toiminnan luotettavuuteen ja riippumattomuuteen.
Pitäisikö doping sallia?
Tätä argumenttia kuulee vähän väliä ja perusteluna esitetään ettei todellista doping testausta koskaan saada aikaan. Argumentti ei kestä päivänvaloa kun pohditaan mikä olisi kilpaurheilun tulevaisuus tämän jälkeen. Nuoria ja jopa lapsia alettaisiin surutta douppaamaan tulevan menestyksen ja mammonan toivossa ja mahdollisuudet kontrolloituun ja edes jotenkin terveelliseen douppaamiseen olisi vain harvoilla ja valituilla. Annostukset karkaisivat käsistä ja niiden joukko jotka kuvittelisivat saavuttavansa etulyöntiä aina vain rajummilla kuureilla kasvaisi toisin kuin huippu-urheilijoiden elinaikaodote.
PED käyttö on jo nyt suuresti vääristänyt käsitystä painonnostoharjoittelusta. Kaikkein selvin esimerkki tästä on ns. Bulgarialainen systeemi, missä urheilijat nostavat jopa kolme – neljä kertaa päivässä maksimaalisilla raudoilla. Yllättävää kyllä, PED käytön puolustajat käyttävät juuri tätä argumenttina PED käytön sallimisen puolesta, ts. käyttö mahdollistaa palautumisen ja suojelee urheilijoita ylirasitukselta ja loukkaantumisilta. Aivan niin, harjoittelu käytetyillä tehoilla ja määrillä ei edes olisi mahdollista ilman jatkuvaa ja systemaattista PED käyttöä. Käytön puolustajat eivät halua ymmärtää, että tämä tie johtaa painonnoston irtautumiseen omiin testausvapaisiin ’ammattilaisliittoihin’ voimanoston tapaan ja samalla lajin katoamiseen olympia näyttämöltä. Olympiastatuksen katoaminen johtaisi myös painonnoston katoamiseen useimpien maiden urheiluorganisaatioiden tukirahojen saaja listalta ja lajin romahtamiseen marginaaliin muiden erikoislajien tapaan.
Oman ryhmän huippu-urheilussa muodostavat kertaalleen kärynneet ja saamansa pannan jo kärsineet urheilijat. PED käyttäjä on useita vuosia huomattavasti puhtaasti treenannutta urheilijaa edullisemmassa asemassa vaikka olisi oikeasti lopettanut käyttämisen. Ainoa tasapuolinen ratkaisu olisi välitön elinikäinen kilpailukielto heti ensimmäisestä käryämisestä. Nyt ollaan siis loogisesti tilanteessa, jossa jo juniorivaiheessa kannattaa surutta doupata vaikka jäisi kiinni, kärsiä parin vuoden kilpailukielto ja palata sen jälkeen takaisin voittamaan mitaleja. Näin teki esim. Riossa kultaa ylivoimaisesti 58kg sarjassa voittanut Sukanya Srisurat. Hän jäi 2011 kiinni anabolisten steroidien (Methandienone) käytöstä ollessaan 16 vuotias ja otti nyt olympiakultaa. Täysin riippumatta siitä onko Sukanya jatkanut PED käyttämistä tai ei, hän on joka tapauksessa täysin ylivoimaisessa asemassa puhtaasti treenanneeseen kilpasiskoon verrattuna. Jokainen voi myös pohtia mitä eettiseltä kannalta tarkoittaa nuorelle tytölle testosteronin antaminen, käyttö on todennäköisesti muuttanut persoonallisuutta pysyvästi.
Entäpä Riossa sensaatiomaisesti Kiinan Lu Xioajunin voittanut Nijat Rahimov? Mies vapautui doping pannasta juuri sopivasti 19.6.2015 ja pesi Riossa vuonna 2000 nostetun vanhan maailmanennätyksen (207kg) tuloksella 214kg. On aivan 100% selvää, että Rahimov vei kultaa anabolisten steroidien ansiosta, sillä onko hän jatkanut edelleen käyttämistä Rion kisoihin saakka ei edes ole merkitystä.
Painonnostolla on edessään todellinen ongelma ja aivan satavarmasti mitalisirkus tulee jatkumaan Rion uusintatestien muodossa muutaman vuoden päästä. Nykyinen tilanne mahdollistaa tehokkaan, ts. kiinnijäämisriskittömän PED käytön vain niille maille joilla on riittävät taloudelliset- ja muut resurssit käytettävissä. Tämä asettaa urheilijat eriarvoiseen asemaan, huippumaiden nostajat selviävät ennakkokontrollien ansiosta 100% varmasti läpi kulloisenakin aikana käytetyistä testeistä ja käryämisen mahdollisuus lepää vain tulevaisuudessa tapahtuvissa uusintatesteissä.
Suuri joukko kultamitaleja nostetaan jo aloituspainoilla huippujen pestessä lähimmät kilpakumppanit mennen tullen. Näin etenkin naisten sarjoissa. Näin suuret erot huipulla selittyvät vain ja ainoastaan systemaattisella ja tehokkaalla farmakologisella ohjelmalla. Erot eivät siis synny urheilijoiden tai valmennuksen tehokkuuden, vaan laboratorioiden ja urheilijoiden yllätystestaukselta suojaamisen tehokkuuden kautta ainoan jännitysmomentin jäädessä testausteknologian tulevan kehityksen varaan.
PED kehitys on ottanut jo uusia askeleita geenimanipulaation ja kantasoluistukkaiden suuntaan. Jälleen ollaan tilanteessa, missä vain kaikkein rahakkaimmilla organisaatioilla on varaa jatkuvaan tuotekehitykseen. Mitalit jaetaan käytännössä jo etukäteen, eikä millään lahjakkuudella tai harjoituskeinoilla pystytä pääsemään lähellekään näitä uuden ajan kyborgeja. Toivoa sopii että testaus pystyisi edes jotenkin pysymään vauhdissa mukana, eikä kilpaurheilu muutu vain laboratoriorottien sirkukseksi.
Punttipossut 
Vaihtoehtoinen näkemys: https://sports.vice.com/en_us/article/the-drugs-won-the-case-for-ending-the-sports-war-on-doping
TykkääTykkää
Sota dopingaineita vastaan näyttää tällä hetkellä pahasti hävityltä, se ei kuitenkaan tarkoita sitä että maailma olisi parempi paikka jos aineiden käyttö olisi vapaata. PED käytön vapauttaminen tarkoittaisi niiden markkinoiden ja saatavuuden räjähtämistä käsiin. Pilvenpolttaja ei ole juhlittu kansallinen sankari ja esikuva, urheilija on. PED käytöstä tulisi vapauttamisen myötä arkipäivää myös tavallisilla kuntoilijoilla, siinä missä otetaan proteiinilisää treenin päälle, napattaisiin mukaan pari ampullia. Aivan vastaavasti jokainen juniori joka haluaisi vähän muokata ulkonäköään tai urheilla, ottaisi tuekseen doping aineet. Siinä missä urheilijoille olisi tarjolla lääkäreitä ja edes jotain perusteita turvalliselle käytölle, olisi 99% säännöllisistä käyttäjistä täysin valvonnan ulkopuolella.
TykkääTykkää