Doping

Douppi ei ole vain urheilijan henkilökohtainen valinta, jokainen douppaaja synnyttää ympärilleen lisää aineiden käyttäjiä. Kukaan ei ole aloittanut douppaamista vain ominpäin, vaan aina on lähipiiristä löytynyt joku jolta on saatu ensimmäiset annokset, joku joka on opastanut ja neuvonut. Kukaan douppaaja ei ole yksin, vaan osa sitä kulttuuria jossa aina löytyy joku uusi joka aloittaa samalla tavalla tavoittelemaan unelmiaan turvautumalla kaikkiin saatavilla oleviin keinoihin ja siirtää siten samalla itsekkin kulttuuria eteenpäin jollekkin toiselle.

Jokaisen douppaajan tulisi tietää olevansa itsekkin osa sitä ongelmaa miksi länsimaalaiset nostajat ovat niin harvoin arvokilpailujen A- ryhmissä. Ratkaisu ei ole se että otetaan käyttöön samat menetelmät kuin muutkin, vaan vaikutetaan siihen että edes jonkinlainen testauksen taso saavutettaisiin. Tämä tie on hyvin hyvin pitkä, mutta toivoa antaa esim. Turkin kaltaisen painonnoston suurmaan joukkokäryt, jos Turkissa on saatu testaus toimimaan, miksei muuallakin?

Jokaisen valmentajan tulisi tietää oma vastuunsa

On taatusti 100% varmaa ettei kukaan urheilija pysty douppaamaan oman henkilökohtaisen valmentajan siitä tietämättä, lievimmillään kyse on ahneudesta ja silmien ummistamisesta, pahimmillaa todella törkeästä hyväksikäytöstä jossa ollaan valmiita uhraamaan koko toisen elämä oman kunnianhimon tähden. Haluaisin todella tietää millä se valmentaja, joka antoi kiinni jääneelle viisitoistavuotiaalle Kazakstanilaiselle painonnostajatytölle anabolisia steroideja perustelee tekonsa, teon joka muuttaa tuon tytön koko loppuelämän ja vaikuttaa pysyvästi hänen persoonallisuuteensa? Olen aivan varma että kaikki nämä sopivasti silmiään ummistavat valmentajat ovat itsekkin omana aikanaan turvautuneet vastaaviin keinoihin ja ovat siirtämässä tätä samaa kulttuuria eteenpäin.

Jokaisen douppaajan tulisi tiedostaa olevansa osa järjestäytynyttä rikollisuutta. Doping aineet liikkuvat pitkälti samojen välikäsien kautta kuin huumausaineetkin. Aineiden massamarkkinat eivät ole vain urheilupiireissä, vaan aivan tavallisilla kuntosaleilla aivan tavallisten harrastenostajien parissa. Sitä mitä urheilijat edellä, sitä tavalliset harrastelijat perässä, tällä kertaa vain ilman sitä asiantuntemuksen ja asiaan vihkiytyneiden osaajien tukijioukkoa pelkkien kuulopuheiden ja internetin varassa.

Jokainen douppaaja on osa sitä vääristymää mitä on syntynyt voimalajien ympärille. Käsitys normaali ihmisen lihasmassan tai voimatasojen kasvusta on jo vääristynyt. Tavalliset harrastelijat kuvittelevat naturaalin harrastelijan kehittyvän parhaiten treenaamalla useita kertoja päivässä jatkuvalla progressiolla, kolotuksiin vedetään särkylääkkeitä jo junioritasolla (HS 1.2.2014) ja piristeillä boostataan harjoituksia. Suosittelen tutustumaan Tommy Konon kirjallisuuteen, missä hän aidosti ihmettelee onko todellakin nykyiset harjoitusmetodit optimaalisia, kun heidän aikaan treenattiin neljänä – viitenä päivänä viikossa ja käytiin töissä urheilun ohessa?

Taistelu dopingia vastaan on jo hävitty ja doping tulisi sallia?

Kuka kuvittelee että kaikille doping on aikuisten täysivaltaisen oma vapaaehtoinen valinta? Vaikka länsimaissa valvotuissa oloissa douppaaminen saataisiikin tehtyä riittävän turvallisesti, tilanne ei ole sama kaikkialla, aina löytyy maita ja valmentajia jotka ovat valmiita uhraamaan kenet tahansa. Jos doping olisi vapaata, olisi se ehdoton pakko jokaiselle urheilijalle ja maailmassa olisi tuhansia pikkutyttöjä ja poikia joihin piikitettäisiin mitä tahansa saatavilla olevaa kuviteltujen tulevaisuuden mitallien, kunnian ja rahan sumentamin silmin. Se olisi myös kuolinisku urheilulle länsimaissa, niiden vanhempien joukko kävisi aika vähiin jotka haluaisivat antaa omat lapsensa epämääräisen hämäräheikkien koekaniineiksi jopa vuosiksi. Jos doping vapautettaisiin nähtäisiin myös valtaisa kasvu epämääräisissä kuolemantapauksissa, niiden urheilijoiden joukko olisi valtaisa jotka ajattelisivat että jos otankin jotain vähän enemmän, jos tuplaankin annokset, saavutan jotain enemmän, nopeammin ja paremmin.

En ole sinisilmäinen, doping on läsnä voimalajeissa ja kiinnijääminen on enemmän sattumaa kuin todellinen uhka. Ongelma on kuitenkin järjestelmissä ei yksittäisissä urheilijoissa, se on niissä valmentajissa ja lajien parissa toimivissa, jotka vähintääkin hiljaisesti hyväksyvät kaikki keinot.

Yksi ajatus artikkelista “Doping”

  1. Päivitysilmoitus: Doping osa 2. | Punttipossut

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s