Painonnostajalle ylikunto haittaa nostamista jo paljon aiemmin kuin monissa muissa lajeissa edes vielä ajateltaisiin että oltaisiin missään ylikunnossa

• hermosto väsyy paljon ennemmin kuin lihakset ja palautuu hitaammin
• nostajan ajoitus alkaa hidastua, hän tuntee itsensä vähän tahdottomaksi, ei saa oikein puristusta, räjähtävyys alkaa muuttua ’kivireen vetämiseksi’
• kimmoisuus ja ponnistuskyky taantuvat
• loukkaantumisriski kasvaa

Nostajan tulisi kuunnelle itseään herkällä korvalla

Jos nostajan fiilikset alkavat oireilla hermoston väsymistä, tulisi raskaat nostot siirtää toiseen kertaan. Psyykkisesti hyvin motivoitunut urheilija saattaa tällaisessa tilanteessa piiskata päälle ’selviämismoodin’ ja jopa onnistua tavoitteissa sillä kertaa, mutta ottaa samalla loukkaantumisriskiä ja pahentaa jo päällä olevaa ylikuormitustilaa. Psyykkisesti voisi kuvata tilaa ’on pakko onnistua’ tunteena, jossa epäonnistumisesta seuraa ’olen huono epäonnistuja’ tunne, edes onnistuminen ei anna normaalia iloista positiivista tunnetta, vaan helpotuksen ja selviämisen tunteen

• Lievä hermoston ylirasitustila ei kuitenkaan estä muuta harjoittelua, ts. perusvoimaliikkeet saattavat kulkea vielä oikein mainiosti normaaliharjoitustasolla 70% – 90%
• Lievästä hermoston ylirasitustilasta palautuu yleensä hyvin normaalilla palauttavalla viikolla
• Ylirasitustilan synnyssä on aina huomioitava myös muun elämäntilanteen psyykkiset rasitustekijät jotka voivat olla jopa merkittävämpiä ylirastuksen synnyssä kuin fyysiset harjoitustekijät. Psyykkisesti kuomittavina aikoina ei kannata muodostaa harjoitteluista itselleen ’näytön paikkaa’, vaan pyrkiä ennemmin hyviin varmoihin suorituksiin

Sellaiset urheilijat joilla on hyvin korkea vaatimustaso itsensä suhteen kadottavat helposti ’pientenkin asioiden onnistumisen ilon’ ja harjoittelu alkaa muodostua voittopuolisesti negatiivisia tuntemuksia herättäväksi tai jopa eräänlaiseksi rangaistukseksi itseä kohtaan. Tällainen urheilija ei pysty tunnistamaan ylirasitusoireita itsestään ja ajautuu säännöllisin väliajoin ylirastustiloihin ja loukkaantumisiin.

Pitkässä juoksussa pärjää parhaiten hieman laiska nostaja, joka malttaa nauttia myös kevyistä harjoituksista, pääsee lepopäivinä totaalisesti irti tuloshakuisesta treenaamisesta eikä pode huonoa omatuntoa jättää nostoja väliin jos kroppa oireilee tai on joku paikka ylirasitustilassa. Tämä selittyy pidemmillä ehjillä harjoitusjaksoilla, vähemmillä loukkaantumisilla ja suuremmalla tehovaihtelulla, eli kevyt-, medium- ja raskas harjoitus erottuuu selkeästi toisistaan. Vaihtelulla saavutetaan myös paremmin positiivinen harjoitteluasenne, eli osataan keskittyä tekniikkaan kun on sen aika ja voimaan kun on sen aika.

Vakavat ylirasitustilat sisältävät jo laajan kirjon oireita, kuten nukahtamisvaikeudet, katkoneinen uni, ruokahaluttomuus, pahoinvoinnin tunteet, muutokset syketasoissa, lisääntyneet infektiot, kuumeilu jne. ollaan jo varsinaisen ylirasituksen alueella, jolloin harjoittelu tulee lopettaa välittömästi vähintään viikoksi – kahdeksi ja oireiden jatkuessa jopa pidemmäksi ajaksi.

Onko ylirasitustilasta hyötyä?

Joillain nostajilla hyvin lievä ylirasitus saattaa jopa parantaa maksimaalista nostosuoritusta, tällöin kyse ei siis ole hermoston väsymisestä, vaan muusta fyysisestä rasituksen tunteesta ja lievästä alipalautumisen tunteesta. Tällainen nostaja kokee saavansa kovasta harjoitusrasituksesta ’paineen tuntua’ lihaksiin ja siten pystyvänsä paremmin maksimaalisiin suorituksiin. Tällaista on harjoittelu tyypillisesti kilpailuihn valmistavalla kaudella. Tällainen nostaja saattaa pitää mm. kyykyt ohjelmassa aivan viimeisiin päiviin saakka ennen kilpasuoritusta vaikka lajinostoissa oltaisiinkin jo  kevennysvaiheessa, eli max 50% nostoissa. Tällaisen nostajan kohdalla sopivan raskaat perusvoimaliikkeet voidaan pitää ohjelmassa mukana myös normaaliharjoittelun raskailla viikoilla, vaikka nyrkkisääntö sanookin ettei raskaiden lajinostojen lähellä ole hyvä tehdä kyykky tai vetoliikkeitä ja viimeinen viikko ennen kisoja ei tehdä enää perusvoimaliikkeitä.

Toisinaan sellainen nostaja jolla on taipumusta ylimääräiseen reutomiseen saattaa lievästi alipalautuneena pystyä paljon puhtaampaan ja sulavampaan tekniikkaan kuin normaalisti. Erityisesti tämän voi havaita vedossa jossa tangon maastairroitus saattaa muuttua rauhallisemmaksi, käsien liian aikainen koukistuminen ja käsillä vetäminen rauhoittua ja veto muuttua pidemmäksi vartalon ojentuessa paremmin epäkkäidenkin ehtiessa paremmin mukaan, eli siis noston rytmi saattaa jopa parantua.

Painonnostajan ylirasitustila saattaa ilmetä myös jonkin fyysisen alueen ylikuormittumisena, hyvin tyypillisesti esim. polvissa, kyynerpäissä tai ranteissa. Paikallisiin ylirasitustiloihin on syytä suhtautua hyvin vakavasti mikäli ne eivät palaudu normaalin palauttavan jakson aikana ja vähentää heti ko. alueen kuormittamista. Ohjelmaan on syytä ottaa heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua lihashuoltoa: kylmä- ja kuuma terapia, saunominen, uinti, kevyt pöräily jne. Mikäli ylikuormitus pääsee jatkumaan on seurauksena mm. nivelsidevammat, nivelaueen tulehdukset ja krooniset rasitusvammat jotka voivat pahimmassa tapauksessa päättää koko nostouran.

• Yleensä em. paikalliset rasitustilat johtuvat nostotekniikan virheistä ja/tai puutteellisesta liikkuvuudesta, mutta toisiaan itseään piiskaavan psyykkisen persoonan omaava nostaja yksinkertaisesti vain pakottaa itsensä jatkamaan harjoittelua kunnes jokin paikka hajoaa vaikka kokisikin jo varoittavia fyysisiä oireita

Train like you can lift another day too!